Millainen isi on?
Kaupallinen yhteistyö: OP
Kävin tällä viikolla nauhoittamassa Maria Veitolan ja Tuomas Rajalan kanssa podcastin OPn Alkuja-sarjaan.
Alkuja on osa OPn #Perheenlisä-kokonaisuutta, joka on lanseerattu helpottamaan uusien perheiden alkuja silloin, kun taloustilanne voi olla tiukimmillaan. Tähän liittyvä #Perheenlisä-etupaketti on neljäs OPn #Suominousuun-avaus, joka pyrkii sekä tuomaan etuja OPn asiakkaille että luomaan positiivista virettä Suomen talouteen.
Alkuja-podcast-sarjaa juontaa Maria Veitola, ja se käsittelee vanhemmuutta erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi edellisissä jaksoissa Hanne Valtari ja Olga Temonen keskustelivat Marian kanssa, onko lapsen hyvä asua maalla vai kaupungissa, ja Karoliina Sallinen ja Maaret Kallio käsittelivät eroa lapsiperheessä. Nyt aihe oli astetta kevyempi, ja me kaksi isää kerroimme omia kokemuksiamme isyydestä ja lapsista.
Keskustelu eteni laidasta laitaan, ja siinä sivuttiin sekä isyyden positiivisia että negatiivisia puolia. Arki ei ole tietenkään pelkkää hymyä vaan päiviin mahtuu myös kiirettä, väsymystä ja kireitä hermoja. Toisinaan tuntuu, että aikaa rentoutumiseen ei ole yhtään ja joinain päivinä on myöhässä joka paikasta.
Nämä ja muut podcastit löytyvät OPn sivuilta: https://taloudessa.fi/blogi/podcastit/. Uusi jakso julkaistaan joka kuukausi ja se on kuunneltavissa taloudessa.fi-sivustolla sekä suosituimmilla podcast-alustoilla kuten Soundcloudissa ja Tuneinissä.
Yksi Marian ensimmäisistä kysymyksistä podcastissa oli, miten lapseni kuvailisi isäänsä. Kysymys tuli niin yllättäen, että en osannut sanoa siihen hätään muuta kuin että ”isi on ihana”. Asia jäi vaivaamaan sen verran että päätin kysyä asiaa tytöltä itseltään.
Hei, kertoisitko isille, millainen isi sinun mielestäsi on?
”Sillä on pysty tukka ja hassu nenä ja aina jotkin paidat päällä. Ja ne on lyhythihaiset.”
Ahaa, miksi se nenä on hassu?
”Siksi kun siinä on karvaa.”
Ai viikset?
”Niin. Ja sitten sillä on parta, joka johdattaa tukkaan.”
* * *
Useista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan tytöltä vastausta siihen, millainen isi on isänä tai ihmisenä. Kysymys taisi olla liian abstrakti neljävuotiaalle. ”Ihana” ei myöskään ollut sana, jolla tyttö isiä kuvaili.
Sain kuitenkin selville, että on erityisen kivaa, kun isi vie leikkipuistoon, leikkii piilosta tai pelaa kimbleä. Pyyhkeitä tuli siitä, että isi näprää kotona liiaksi tietokonetta tai jotain peliä ja vain istuu vauva sylissä.
Totta toinen puoli, ja vaikka pyrinkin ajoittamaan tietokoneen näpräämiseni siihen aikaan, kun tyttö on jo nukkumassa, joskus on vain pakko hoitaa joitain asioita. Ja vauvan kanssa on kyllä ollut istuskeltua sohvalla tovi jos toinenkin, ja kyllä silloin on tullut pelattua aika lailla myös pelejä. No juu, myönnetään, kyllähän sitä kännykkää tulee hipelöityä toisinaan muutenkin vähän turhan paljon.
Se tuntuu kyllä olevan osa vanhemmuutta, että on jatkuvasti jostain huono omatunto. Erityisesti siitä, jos on hermostunut jostain liian helposti ja korottanut ääntään niin, että lapselle on tullut siitä paha mieli. Nelivuotias osaa kyllä painaa oikeista nappuloista, ja toisinaan jopa tuntuu, että hän yrittää tahallaan saada isin hermostumaan. Aikuisen pitäisi tietysti olla kuin viilipytty ja suhtautua kaikkeen huumorilla, mutta kun aina ei vaan pysty.
Oli kuitenkin helpottavaa kuulla, että tytön mukaan isi tykkää kaikkein eniten hänestä ja vauvasta – eikä esimerkiksi tietokoneesta ja puhelimesta.
* * *
Yritin hieman myöhemmin lähestyä tätä ”millainen isi on”-kysymystä toista kautta, ja alku olikin lupaava:
Millainen äiti on?
”Äiti on ihana ja kaunis ja sillä on aina nuttura ja se tykkää musta kovasti!”
Ahaa! No entäs isi?
”Isi on peikko.”
Miksi?
”Kaikki miehet on peikkoja.”
Iltasadun ja hyvänyön laulun jälkeen yritin vielä kerran, olisiko tytöllä jotain uutta sanottavaa isistä.
Vieläkö haluaisit sanoa jotain siitä, millainen isi on?
”Isi on ihana.”
Oikea vastaus!
Iloista isänpäivää kaikille isille!
