Pysytellään vielä tänään pyöräilyteemassa, mutta siirretään katse kohti itse polkupyörää.

Sopivan pyörän löytäminen on nimittäin yllättävän vaikea tehtävä. Olen itsekin tehnyt vuosien saatossa useampia vääriä valintoja ja katunut joitain pyöräostoksiani myöhemmin, kun en olekaan pitänyt pyörästä.

Kaksi viimeistä pyöräostostani olivat erityisen epännostuneita, ja huomasin polkevani mieluummin vanhalla maastopyörälläni, jonka ”lainasin” isältäni joskus teini-ikäisenä.

Pyörä on kyllä vanha ja sen vaihteet reistailevat välillä, mutta sillä on kuitenkin muuten hyvä ajaa. Se toimii myös hyvin ns. steissipyöränä eli pyöränä, jonka voi huoletta jättää rautatieasemalle ilman pelkoa siitä, että joku veisin sen.

En enää edes muista, miksi hylkäsin erään joskus kymmenen vuotta sitten hankkimani pyörän, mutta vain muutama vuosi sitten käytettynä ostamassani toisessa pyörässä tuntui olevan kaikki pielessä. En pitänyt pystystä ajoasennosta, en sen taaksepäin kaartuvista sarvista, en mukulakivetyksellä rämisevistä jarruista enkä varsinkaan siitä, miten painavalta pyörä tuntui polkea pidempiä matkoja.

Viimein viime kevättalvella menin pyöräliikkeeseen kertomaan pyöräongelmastani ja katselemaan, mitä heillä olisi tarjolla.

Kuulin ostaneeni lyhyeen ajoon tarkoitetun kaupunkipyörän, ja jo kymmenen kilometrin työmatkaan myyjä suositteli kevyempää hybridipyörää. Koejaoin saman tien Nishikin pyörän, ja se tuntui hyvältä ja huomattavasti aiempia pyöriäni kevyemmältä polkea.

Vanhan maastopyöräni tiesin jo jäykäksi, ja kuvailin leikkisästi, että sitä pitää polkea alamäkeenkin. Tämä Nishiki tuntui kuitenkin liikkuvan lähes itsekseen verrattuna uusimpaan pyörääni, vaikka sekin oli vielä melko uusi ja oikeasti erittäin hyvälaatuinen.

Nishikillä oli samaa pyörää kolmessa hintaluokassa, ja päädyin edullisimpaan 401-malliin. Kalliimmissa 501:ssa ja 601:ssä osien materiaalit olivat kuulemma kestävämpiä, mutta ajattelin, että minun ajotarpeisiini edullisempi malli sopii aivan hyvin. Kävi myös hyvä tuuri, ja myynnissä oleva malli oli edellisen vuoden mallistosta, joten sain sen merkittävästi tämän vuoden mallia halvemmalla.

Olen nyt ajanut pyörällä huhtikuun alusta alkaen, ja nyt vihdoin tuntuu, että olen tehnyt oikean valinnan. Tärkein asia on ehdottomasti se, että ajoasento on itselleni sopiva. Keveämpi runko on iso plussa. Minulla on myös ensimmäistä kertaa ikinä levyjarrut, ja jarrupaloja ei ole tullut ikävä.

Pyörä on toki edullisemmasta hintaluokasta, ja pyöräilyharrastajat eivät tällaiseen halpishybridiin päin varmaan edes katsoisi, mutta minun käytössäni se tuntuu ainakin vielä riittävältä. Nyt muutaman kuukauden käytön perusteella ainoa, mitä olen pohtinut on, millaista olisikaan ajaa pitkästä aikaa käyräsarvisella pyörällä ja miltä lukkopolkimet tuntuisivat. Sinkuloista en ole kiinnostunut, mutta joskus olisi kiva kokeilla oikeasti kevytrunkoista pyörää.

Mutta tällä mennään nyt ja mietitään näitä pyörävalintoja uudelleen sitten, jos jossain vaiheessa innostun nykyisiä työmatkojani merkittävästi pidemmistä pyörälenkeistä.