Vaikka on vasta alkusyksy, päätimme laittaa kesämökkimme Etelä-Savossa jo nyt talvikuntoon. Emme nimittäin usko, että vietämme siellä enää viikonloppuja tänä vuonna.

Viikonloput ovat perheen nykyisellä kokoonpanolla yksinkertaisesti liian lyhyitä mökkeilyyn, ja tätäkin retkeä varten päätin ottaa perjantain vapaaksi töistä.

Vähintään yhtä tärkeä syy retkelle oli, että Rouva pääsi sieneen, ja hän onkin käynyt poimimassa jo useamman kerran kantarelleja, tatteja, mustia torvisieniä, haaparouskuja, karvarouskuja ja vaaleita orakkaita.

Sienivuosi on ilmeisen hyvä, ja Rouva keräsi toisena päivänä aivan anoppilan viereisestä metsästä kaksi korillista sieniä isäni kanssa tunnissa.

Sienten löytäminen on muutenkin hyvin helppoa täällä maalla, ja tämäkin saalis kasvoi aivan mökkimme tuntumassa.

Kantarellit ja mustat torvisienet kasvavat aivan mökkimme pihassa. Joinain vuosina pihassa on myös suppilovahveroita, mutta ne tulevat sinne vasta myöhemmin syksyllä, jos tulevat lainkaan.

Suppikset ovat muutenkin minulle erikoisempi ja harvinaisempi herkku, sillä niitä ei ole koskaan kasvanut niillä alueilla, joista pappani, isäni ja nyt Rouvani ovat sieniä keränneet.

Myös tyttö on osoittautunut sangen innokkaaksi sienestäjäksi, ja hän lähtee todella mielellään mukaan metsäretkille. Kun sopiva apaja löytyy, Rouva antaa tytölle oman sieniveitsen, ja hän leikkaa sienet irti ja puhdistaa ne veitsen harjaspäällä.

Etelä-Savon sieniä ei ehkä tänä vuonna enää poimita, mutta nyt Rouvalla on tiedossa hyvä sienikohde Helsingissä. Rouva osallistui nimittäin viime viikolla Marttojen sieniretkelle, joka suuntautui Herttoniemeen.

Ja mikä parasta: siellä kasvaa muun muassa juuri niitä suppilovahveroita!