Kaikkein tärkeintä elämässä on, että on ystäviä
”Kaikkein tärkeintä elämässä on, että on ystäviä.” Tämä on hyvä muistaa itse kunkin, ja tästä muistutamme lapsiammekin usein.
Kun tyttäremme aloitti päiväkodin kahdeksan vuotta sitten, suurin huolemme oli se, että entäpä jos hän ei saakaan ystäviä ja olisi päiväkodissa kaikki päivät aivan yksin. Sittemmin tämä huoli osoittautui täysin turhaksi, sillä jo ensimmäisinä päivinä tyttö löysi leikkikavereita, joista parhaat ovat säilyneet niin hyvinä ja läheisinä ystävinä, että uskon heidän ystävyytensä säilyvän vielä aikuisinakin.
Olemme hyvin iloisia siitä, että molemmilla lapsillamme on aina ollut ystäviä, eikä meidän ole tarvinnut olla tämän kahdeksan vuoden takaisen ohimenevän hetken jälkeen huolissamme siitä, että he jäisivät yksin. 9-vuotiaamme on luontaisesti hyvin sosiaalinen ja helposti ystävystyvä, ja 5-vuotiaammekin on saanut monta sydänystävää päiväkodista, vaikka onkin luonteeltaan vähän varautuneempi.
Suurimmat ylpeyden hetket kasvattajana olen tuntenut silloin, kun tyttäreni on kertonut, miten hän on huomannut jonkun uuden, vasta koulussa aloittaneen luokkakaverin olevan yksin välitunnilla, hakenut tämän mukaan leikkiin ja saman tien ystävystynyt tämän kanssa.
Kaikille tämä ei ole kuitenkaan yhtä helppoa, joten lapsia on hyvä muistuttaa siitä, että vaikka itsellä olisikin paljon kavereita ympärillä, joku tämän piirin ulkopuolella voi tuntea olonsa yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.
Tästä muistuttaa myös Dr. Oetker PAULA-vanukkaiden ja SOS-Lapsikylän yhteinen Kaveritaidot-kampanja, jonka sanoma on, ettei kenenkään pitäisi jäädä yksin siksi, että ei ole riittäviä kaveritaitoja. Meistä jokainen on erilainen, mutta jokaiselle löytyy varmasti myös oma kaveri. Joskus lapset tarvitsevat aikuisilta enemmän tukea kaveritaitojen kanssa, ja me voimme puolestamme opettaa niitä omalla esimerkillämme.
Mielestäni tärkeintä ei ole se, että yksinäistä lasta tsempataan rohkeammaksi ja reippaammaksi, vaan että helpommin ystävystyvää lasta kannustetaan hakeutumaan yksin jäävän seuraan. Ystäviä kun ei voi olla liikaa ja jokainen uusi ystävä tuo elämään jotain uutta, jota siinä ei muuten olisi.
Päiväkodilla ja koululla on tässä aivan äärettömän tärkeä rooli, ja on hienoa miten näitä taitoja harjoitellaan jo leikki-ikäisten kanssa. Olen kuullut esimerkiksi tunnetaitojen harjoittelusta paperi-tai käsinukke-esityksin. Koulun ensimmäisillä luokillakin varsinaisten oppiaineiden oppiminenkaan ei ole kenties niin tärkeää kuin se, että lapset oppivat toimimaan ryhmässä ja tulemaan toimeen toistensa kanssa.
Välillä tunteet kuohuvat silti itse kullakin, ja vaikka iän myötä suurimmat särmät alkavat hioutua, kaveritaidoissa rittää kerrattavaa myös niille rohkeille ja sosiaalisillekin. Riitatilanteiden ratkaiseminen on yksi kaveritaitojen tärkeimpiä asioita. Kenelle tahansa voi tulla joskus erimielisyyttä toisen kanssa, mutta olennaista on se, miten asiasta pääsee yli:
- Varsinkin päiväkoti-ikäisiä tarvitsee muistuttaa usein siitä, että erimielisyyksiä ei ratkaista nyrkein
- Anteeksipyytäminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta
- Riidat pitää aina selvittää, ja siihen kannattaa pyytää apua aikuisilta.
On hyvä ymmärtää myös se, mikä oli riidan taustalla. Temperamentiltaan helposti tulistuva lapsi saattaa tarvita paljonkin apua omien tunteiden hallitsemiseen, ettei suuttumus eskaloidu riidaksi. Muistan itse antaneeni joskus muun muassa tällaisia neuvoja:
- Älä lähde mukaan. Jos toinen haastaa tai käyttäytyy pikkumaisesti, yritä nousta sen yläpuolelle ja lähde vaikka käymään vessassa. Tilanne saattaa olla lauennut sen aikana
- Anna joskus periksi. Aina ei tarvitse olla se, joka päättää ja määrää
- Aina ei tarvitse olla oikeassa. Joskus joku saattaa olla väärässä, ja tiedät sen, mutta voit antaa vain asian olla
- Jos jonkun kaverin kanssa tulee usein riitaa, leiki välillä jonkun muun kanssa.
Koululaisten kanssa tulee helposti mielipahaa myös sitä, kuka leikkii kenenkin kanssa ja kuka jää ulkopuolelle. Muistutamme omaa koululaistamme yhä siitä, että vaikka olisi joskus ajatellut leikkivänsä kahdestaan jonkun kanssa, asiaa voi ajatella uudelleen, jos huomaa jonkun jääneen yksin.
Toisinaan on tarpeellista, että vanhemmat viestittelevät keskenään ja sopivat vaikkapa etukäteen koulun jälkeisistä leikeistä, jos näyttää siltä, että lapsi olisi jäämässä yksin ja kaipaisi seuraa.
Kaveritaidot koostuvat myös monista muista pienistä asioista kuten siitä, miten kavereille puhutaan ja viestitään kohteliaasti:
- Kysyä mitä kuuluu
- Osoittaa kiinnostusta kaverille merkityksellistä asiaa kohtaan
- Kehua kaveria jostain hänelle tärkeästä taidosta
- Tarjota apua, jos sitä tarvitaan
- Kiittää avusta, kohteliaisuudesta, seurasta jne.
- Ei vastata puhelimeen ”Moi. Miks sä soitit?”
Käy vierailemassa myös Dr. Oetker PAULA-vanukkaiden ja SOS-Lapsikylän Kaveritaidot-sivustolla, jossa voit tehdä lapsen kanssa kaveritestin ja pohtia yhdessä lapsen kanssa, millainen kaveri hän on!
