Miten voikin olla näin tyytyväinen olo niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin nurmikon leikkaamisesta?

Homman valmistelut olivat toki hieman työläät, sillä ensin nurmikolta oli kerättävä kaikki puista pudonneet ja pilaantuneet omenat. Sen jälkeen tuli kova kiire, sillä lähestyvä sadepilvi uhkasi kastella nurmikkoni juuri ennen kuin ehdin leikata sen. Ehdin ensin.

Oli hauskaa, että mökkikauppoihin sisältyi myös pitkälti koko mökin irtaimisto, joten meidän ei tarvinnut lähteä hankkimaan heti kaikkia puutarhanhoitovälineitä ja puutarhakalusteita. Nurmikon hoitoon oli varastossa sähkökäyttöinen ruohonleikkuri, joka on mukavan pieniääninen verrattuna bensiinikäyttöisiin leikkureihin. 

Pihalla on peräti kaksi pöytäryhmää, joista toinen on valkoista ja toinen harmaata puuta.

Pidän kovasti myös puisesta puutarhakeinusta, jossa on kiva syöttää vauvaa ja keinutella muutenkin.

Pihassa odottaa käyttöä myös sekä puugrilli että pallogrilli, ja varaston puolella on kaasupoltin muurikkapannulle. Ruoanlaittoa varten meidän on toki hommattava vielä mökille kaikki muut ruoanlaittovälineet ja astiat.

Rouva keräsi mukaansa suurimman osan marjapensaiden sadosta ja kimpullisen kukkia.

Kotona mietimme jälleen sitä, miten epätodelliselta koko asia tuntuu. Miten voikin olla, että tämä mökki tuli myyntiin vain muutama päivä sen jälkeen, kun aloin ylipäänsä katsella siirtolapuutarhamökkejä? Ja miten sen jälkeen vastaan ei ole tullut yhtään toista mökkiä, jota voisimme edes harkita? Aivan kuin olisin saanut jostain viestin, että juuri nyt pitää toimia.

Ehkä siinä oli jotain ylimaallista. 

Vihdoin puutarhamökillä!

Mökki siirtyi omistukseemme tällä viikolla, mutta vaikka se on kutkutellutkin mielissämme koko viikon, pääsimme sinne vasta nyt viikonloppuna.

Kylläpä tuntuikin erikoiselta ajatella, että mökki ja sitä ympäröivät kasvit ovat nyt oikeasti meidän, ja kuulosti hassulta, kun eräs uusista puutarhanaapureistamme viittasi pihalla kasvaviin omenapuihin ”teidän” omenapuina. Niin, no niinhän ne ovat.

Tyttö keräsi innoissaan lehtokotiloita pussiin. Niiden taltuttamisessa on kyllä aika lailla työtä, mutta naapurit vakuuttivat, että ne vähenevät melko nopeasti, kun niitä vain alkaa noukkia pois kasvien lehdiltä.

Toinen akuutimpi ja myös työläs homma on omenoiden noukkiminen maasta. Niitä on paikoin niin paljon, että ruohikon leikkaaminenkin on mahdotonta. Vielä pitäisi keksiä, mitä puihin jäävillä omenoilla tekisi, sillä kuusi puuta tuottaa niitä varmasti useamman sata kiloa.

Saimme ensimmäiset mökkivieraatkin puutarhaan. Puutarhan lähistöllä asuvat ystävämme tulivat tervehtimään ja tarkastamaan uusia tiluksiamme. 

Aivan toisenlaisiin mökkioloihin tottuneena hämmästelin ihastuneena, miten helppoa astioiden peseminen olikaan, kun kuumaa vettä – ja vettä ylipäänsä – tuli hanasta kääntämällä.

Rouva keräsi mukaansa mahdollisimman paljon mustia viinimarjoja, jotka ovat nyt parhaimmillaan.

Sen sijaan karviaiset, ja punaiset ja valkoiset viinimarjat jäivät vielä pensaisiin odottamaan.

Vaan mitäs näistä puna- ja valkoherukoista voisi tehdä, jos mehun keitteleminen ei innosta? Katsotaan, mitä Rouva keksii!