Kiitos Radio Classic
Mietitkö koskaan, millainen soundtrack blogien taustalla voisi soida? Kuuluuko Isyyspakkauksen taustalla enimmäkseen rokkia, poppia vai lastenlauluja? Vai kenties hip hopia tai räppiä?
Ei kuulu. Meidän soundtrackimme takana on Radio Classic.
Siitä on jo jokin aika, kun kyllästyimme pop/rock-radiokanavien soittolistoihin ja käänsimme keittiön radiomme taajuuden pysyvästi Classicille.
Autossa ja mökillä kuuntelemme edelleen niitä kanavia, jotka soittavat uutuuskappaleet puhki jo kolmen automatkan aikana. Vuosi sitten nämä kanavat soittivat joitain kesärenkutuksia siinä määrin, että minun pitää edelleen vaihtaa radiokanavaa, jos kuulen niitä. Viime viikonloppuna anoppilasta palatessamme onnistuin kuulemaan yhden uutuuskappaleen kahdesti samalta kanavalta kolmen tunnin matkan aikana.
Mutta kotona keittiön radiomme soittaa harvoin samaa kappaletta kahdesti. Arkisin illallisemme taustalla soi ”Maailman kauneinta musiikkia” ja tytön iltapalaa siivittää ”Classicin siniset hetket”. Myöhemmin illalla, jos radio on vielä auki, kuulemme maanantaisin barokkia, tiistaisin wieniläisklassikoita, keskiviikkoisin elokuvamusiikkia, torstaisin jazzia ja perjantaisin romantiikan mestareita. Sunnuntaisin on oopperailta.
Ja kylläpä klassinen musiikki voikin kuulostaa hyvältä ja rauhoittavalta.
Tätäkö on olla keski-ikäinen?
