Kymmenen syytä olla iloinen juuri nyt

Tällä viikolla olen iloinnut siitä, että koronatilanne on parantunut huomattavasti Helsingissä. Tartuntamäärät viimeiseltä kahdelta viikolta ovat alle puolet siitä, mitä edellisellä kahdella viikolla. Kesän tapahtumia se ei ehtinyt pelastaa ja moni paikka pysyy edelleen kiinni, mutta ainakin se antaa toivoa paremmasta syksystä.

Laku

Sen lisäksi olen juuri nyt iloinen muun muassa näistä yhdeksästä muusta syystä:

  • Oopperan kummitus palaa syksyllä Kansallisoopperaan. Pohdin juuri aivan hiljattain, että olisipa kivaa, jos näin kävisi ja pääsisin katsomaan sen uudelleen tyttären kanssa. Liput tulevat myyntiin toukokuussa, ja todellakin olen juuri sillä sekunnilla koneen ääressä ostamassa niitä.
  • Ulkona on lämmin, ja koiran kanssa on kiva käydä kävelyllä lumettomilla jalkakäytävillä. Talvi ei ole minun vuodenaikani, ja kun ulkona on lunta ja pakkasta, olen mieluiten sisällä. Nyt puolestaan oikein odotan kävelylenkkejä Lakun kanssa, kun voin laittaa luurit korville ja kuunnella rauhassa äänikirjaani.
  • Laku näyttää viihtyvän kuljetuskopassaan. Rouva osti jo vuosi sitten pyörän tarakalle kiinnitettävän kuljetuskopan, jolla voisi jonain päivänä kuljettaa pientä koiraa mökille ja takaisin. Laku tulikin elämäämme pikemmin kuin osasimme aavistaa, mutta koria ei ole tähän mennessä käytetty kertaakaan koiran kuljetukseen. Nyt ajattelimme tutustuttaa Lakun koriin ja sijoitimme korin Lakun nukkuma-aitaukseen. Koriin laitettiin vielä tuttu viltti, jonka päällä se tykkää makoilla. Ja vain päivää myöhemmin Laku kapuaa itse koriin nukkumaan! Nyt harjoitellaan sitä, että korin häkkikansi menee välillä kiinni, ja sitten taitaa olla aika kokeilla samaa pyörän selässä.
  • Viime viikolla sairastelleet lapset tervehtyivät ja ovat taas olleet koko viikon koulussa ja päiväkodissa. He ovat myös olleet iloisempia ja sopuisampia kuin edellisillä viikoilla. Runsaasta kotona vietetystä ajasta johtuen he ovat olleet jatkuvasti toistensa tiellä ja saaneet kinaa aikaiseksi milloin mistäkin legopalikasta, mutta nyt yhteiset leikit ovat sujuneet taas kivasti.
  • Lastenhuoneeseen saapunut kirjakaappi lisäsi lastenhuoneen siisteyttä merkittävästi.
  • Pelini uusi päivitys meni ulos ja seuraavan version kehitys etenee jouhevasti. Olen tehnyt töitä melko intensiivisesti, ja työasiat ovat mielessä myös virka-ajan ulkopuolella.
  • Ostamani jäätelökone saapui. Vanha jäätelökoneemme meni rikki jo useampi vuosi sitten, ja harkitsimme pitkään uuden ostamista. Nyt tilasin KithcenAid-yleiskoneeseen kiinnitettävän jäätelökulhon, ja se on jo pakastimessa odottamassa sopivaa hetkeä.
  • Pesin keittiön ja olohuoneen ikkunat. Olen useampana vuonna ulkoistanut sen homman, mutta tänään sain kummallisen inspiraation tehdä sen itse ja onnistuin jotenkin innostamaan myös lapset kokeilemaan kuivauslastan käyttöä. Kiinnitin huomiota siihen, että ikkunat olivat puhtaammat kuin yleensä keväisin. Epäilen syyksi sitä, että liikennettä on ollut viimeisen vuoden aikana vähemmän kuin yleensä. Nyt voinkin sitten vetää verhot takaisin kiinni, kun aurinko paistaa jo niin kirkkaasti ja kuumasti, ja avata ne taas, kun ne ovat likaantuneet uudelleen.
  • Täytin veroilmoitukseni eilen. Siis samana päivänä, kun esitäytetty veroilmoitus saapui. Olen ehkä maailman ainoa ihminen, jonka mielestä veroilmoituksen täyttäminen on ihan kivaa puuhaa, ja hoidan sen mielelläni pois päiväjärjestyksestä heti.

Postauksen kuva ei liity yhteenkään yllä mainituista aihesta, mutta Laku on varmasti tällä viikolla iloinnut siitä, että asetin sitä varten keittiön ikkunalaudalle taljan, jonka päällä on kiva kelliä, kun aurinko paistaa.

puheenaiheet oma-elama ajattelin-tanaan

Pianon Silent-järjestelmä teki 100-vuotiaasta instrumentista sähköpianon

Saanko esitellä: tässä on 100-vuotias sähköpianoni! Siis että mitä että?  No sitä, että tänään sain antiikkipianooni silent-järjestelmän, ja se on juuri niin hieno systeemi kuin ajattelinkin!

Lyhyesti sanottuna kyseessä on järjestelmä, joka voidaan asentaa lähes mihin tahansa pianoon tai flyygeliin, ja se muuttaa instrumentin hybridisoittimeksi. Soitinta voi edelleen käyttää aivan entiseen tapaan akustisesti eikä se vaikuta soittotuntumaan millään tavalla, mutta yhtä vipua vääntämällä pianon saa hiljennettyä, ja pianon ääni kuuluu sähköpianon tavoin vain kuulokkeista.

Tämä projekti lähti käyntiin Instagramista, kun mainitsin jokin aika sitten että harkitsin kovaäänisen pianoni myymistä ja sähköpianon ostamista tilalle. Se olisi tietysti ollut harmillista, sillä antiikkipianoni on kovin kaunis ja vielä harvinaisen värinen. Olin toki kuullut uusista silent-pianoistakin, mutta minulla ei ollut koskaan käynyt mielessäkään, että silent-järjestelmän voisi asentaa pianoon myös jälkikäteen – vaikkapa 100 vuotta myöhemmin. Tämä tieto muutti suorastaan maailmankuvaani, ja olen edelleen edelleen aivan ihmeissäni, että joku on voinut keksiä tällaisen systeemin.

Ja todella: pianoni tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta silent-järjestelmän asentaja katsoi kirjasestaan, että pianon valmistanut Gävle (tai Gefle) Pianofabrik olisi valmistanut pianoja vuoteen 1926 asti. Arvelin sen kyllä olevan oikeasti vanha, mutta en aavistanutkaan, että pianoni sattaisi olla jopa satavuotias! Ikäisekseen se on kyllä hyvässä kunnossa ja soi kauniisti.

Silent-järjestelmän asennuksessa pianolle ei tehdä mitään pysyvää vahinkoa. Järjestelmän voi jopa purkaa pois ja myydä eteenpäin, jos siitä haluaakin eroon. Toisaalta käytetyt silent-pianot ovat hyvin kysyttyjä, sillä niitä ei ole paljoa. Eipä sillä, että haluaisin tästä enää luopua, kun soittimestani on vihdoin tehty kerrostalokelpoinen.

Järjestelmän asennus alkoi pianon koskettimiston purkamisesta. Näin atomeiksi en olekaan aiemmin nähnyt pianoa purettavan. Ensin lähti pianon koneisto vasaroineen.

Sitten itse koskettimetkin.

Koskettimien alle asennettiin koko koskettimiston mittainen infrapunasensori, jonka tehtävä on lukea koskettimien liikkeet. Itse koskettimien alapuolelle liimattiin reflektoritarrat, jotta infrapunasäde heijastuu niistä paremmin.

Aiemmin oli epäselvää, saisiko järjestelmää asennettua pianooni, sillä siinä on nykypianojen 88 koskettimen sijaan vain 85 kosketinta, mutta sensori mahtui hyvin paikoilleen, ja ylimääräiselle muutamalle sentillekin oli tilaa. Tämä toki varmistettiin asentajan kanssa jo heti ensimmäisenä, mutta hän pystyi katsomaan kuvien perusteella, että tilaa on.

Myös pedaaleihin tuli omat sensorinsa, jotta niitäkin voidaan käyttää kuin sähköpianossa.

Pianon vaimennus puolestaan tapahtuu vasaroiden eteen asennettavalla metallilistalla, joka korvasi alkuperäisen sammuttajien vastalistan. Metallilista on kääntyvä, ja kun se on normaalitilassa, se antaa pianon vasaroiden osua kieliin, mutta kun silent-tila kytketään päälle, se pysäyttää vasarat 3 mm:n päähän kielistä. Soittotuntuma vastaa siis aivan täysin normaalia akustista pianoa, mutta ulos kuuluu vain koskettimien naputusta.

Hiljennysvipu löytyy koskettimiston alapuolelta.

Ja toisesta päädystä löytyy äänimoduuli, johon voi kytkeä kuulokkeet tai vaikkapa tietokoneen.

Äänimoduulin kaikkii toimintoihin en vielä ehtinyt edes tutustua, mutta luureihin voi valita sopivan soundin ja efektit kuin mistä tahansa syntikasta.

Laitteeseen saa kiinni kahdet kuulokkeet. Sen takana on audio in ja out -liittimet ja edessä USB-portit tietokoneliitännälle ja muistitikulle.

Ehdin kokeilla jo, miten laite toimii yhteen nuotinnussoftien (MuseScore ja Sibelius) ja Macin Garage Band -moniraiturin kanssa, ja hienosti toimi. Kun liitin USB-piuhan toisen pään tietokoneeseen, ohjelmat tunnistivat äänilähteen automaattisesti.

Silent järjestelmän asennuksen teki Suomen Pianotarvikkeen Tomi Koponen, ja sen hinnaksi tuli 1890 €. Hinnalla saisi toki hyvän sähköpianonkin, mutta itse koen saavani tällä nyt jotain korvaamatonta.

Nyt voin vihdoin soittaa vaikka keskellä yötä ja lasten mentyä nukkumaan! Sitten tarvitaan vain kunnon pianotuoli.

Jos kiinnostaa nähdä tarkemmin, miten silent-järjestelmän asennus tapahtui, siirry Instagramin puolelle ja profiilini kohokohtaan ”Silent Piano”.

koti musiikki