Rengasmatka Helsingissä
Kesäinen Helsinki, voi miten olenkaan kaivannut sinua! Tällä viikolla olet onneksi päässyt muistuttamaan, että olet olemassa, ja tänään tuntui jopa kuin olisit siirtynyt muutaman leveyspiirin etelämmäksi.
Hassua, miten kuuden tunnin aikana voikin tuntea kuin olisi käynyt jossain ulkomailla, vaikka ei ole poistunut kotoaan muutamaa kilometriä kauemmaksi.
Lähdimme matkaan pyörillä, ilman sen kummempia suunnitelmia, ja päädyimme tekemään rengasmatkan eteläisen Helsingin ympäri.
Kaikki lähti siitä, kun Rouva oli saanut liput Sibelius Finland Experienceen Musiikkitalossa. Kesän viimeiset esitykset olivat tänä viikonloppuna, joten päätimme lähteä tänään koko perheen voimin katsomaan, mistä on kyse.
Kolmen vartin mittaisessa esityksessä kaksi pianistia esitti muutamista Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista sovitukset kahdelle pianolle, ja loppuhuipennus oli tietysti Finlandia. Kylmät väreet ja kyynel silmäkulmassa, niin käy joka kerta, kun kuulen teoksen, ja pianosovitus oli erityisen hieno.
Kun tyttö vielä Valse tristen aikana halusi kovasti tanssia (siirryimme hänen kanssaan katsomon takaosaan), Finlandiaa hän kuunteli sylissäni ja kuiskasi aivan spontaanisti korvaani: ”Kaunista musiikkia.”
Konsertin jälkeen Musiikkitalon aulassa tarjoiltiin karpalomehulasilliset. Tyttö kutsui sitä karkelomehuksi.
Mitäs sitten? Syömään johonkin?
”Hei, minun on pitänyt monta vuotta käydä siellä Mechelininkadun etiopialaisessa!” keksin. ”Nyt mennään sinne. Ja sinnehän pääsee kätevästi Baanaa pitkin.” (Baana on vanhaan tavarajunakuiluun rakennettu kevyen liikenteen ohitustie, jota pitkin pääsee Töölönlahdelta Etu-Töölöön ja Ruoholahteen saakka ilman risteävää liikennettä.)
Baanan toisessa päässä etiopialainen ravintola Kuningatar Saba (tai Queen Sheba) (Mechelininkatu 8) on ollut olemassa jo neljä vuotta, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi käydä tutustumassa etiopialaiseen keittiöön. Ja kyllä kannatti!
Etiopialaisen ruoan kanssa ei tarjota riisiä tai perunaa, vaan ruoka syödään aina injera-leivän kanssa. Leipä on oikeastaan lettu, joka tehdään teff-jauhon ja ohran sekoituksesta ja hapatetaan taikinajuurella.
Injeran sisälle valitsimme Saban ”special” lammasannoksen ja shiro-kasviskastikkeen, joka tehdään herneistä ja on mukavan mausteinen, ei kuitenkaan tulinen.
Tämän kokemuksen perusteella tulen ehdottomasti toisenkin kerran maistelemaan etiopialaisia makuja ja suosittelen sitä myös muille!
* * *
Rouva oli luvannut tytölle, että kävisimme lauantaina myös jäätelöllä. Mutta missä?
”No mitäs, jos ajeltaisiin Baanaa eteenpäin ja mentäisiin sitten jonnekin Hietalahden tai Ruoholahden suuntaan?” kyselin. ”Olisiko siellä jotain sopivaa?”
Rouva mietti hetkisen. ”Jädelino Hietalahden hallissa.”
Sovittu!
Tyttö halusi ehdottomasti tötterön, ja kuin ihmeen kaupalla hän ei onnistunut tiputtamaan yhtään jäätelöstä mekolleen.
Ihanat maut. Oma yhdistelmäni mustaherukasta ja lakritsasta oli niiiiiin mustaherukkainen ja lakritsainen, että wau.
Hietalahden kirpputori oli jo lähellä sulkeutumista. Kävimme katsomassa, löytyisikö tytölle uusia (käytettyjä) syyskenkiä, mutta ei löytynyt. Sen sijaan Rouva löysi mukaan pinon Prinsessa-lehtiä (jep jep) ja tusinan kauniita juomalaseja. Näette ne joskus myöhemmin.
”Mitäs sit? Mennäänkö suorinta tietä kotiin?”
Mietimme pienen hetkisen ja totesimme, että ei mennä.
”Jos käydään vaikka Merikadun leikkipuistossa?”
* * *
Lähdimme siis polkemaan Hietalahdesta kohti Eiranrantaa ja Ullanlinnaa, mutta emme ehtineet edes leikkipuistoon asti, kun keksin, että nyt meidän pitää käydä katsomassa Hernesaaren Rantaa.
Siis Hernesaareen tänä kesänä avautunutta ravintolakompleksia (Hernesaarenranta 6), johon saapuessa voi hetkeksi unohtaa olevansa Helsingissä.
Emme kuitenkaan jääneet istuskelemaan Hernesaareen sen pidemmäksi aikaa vaan suuntasimme kohti Meripuistoa.
”Olisikohan se poni siellä?” Rouva pohdiskeli.
Aivan. Tiistaina Liuskaluodon retkellä näimme puistossa hevosen ja ponin, ja tyttö olisi halunnut jo silloin ratsastaa ponilla. Mennään katsomaan!
* * *
Ja shetlanninponi Hermeli todella oli siellä, Kapteeninkadun päässä. Pieni pääsi ensimmäistä kertaa ikinä ratsastamaan ponilla!
Vaikka se oli aika jännää, tyttö oli ihmeellisen rennosti ponin selässä.
Vielä ennen kotiin lähtöä hän sai juoksennella ja kiipeillä hyvän tovin Merikadun leikkipuistossa.
Enpä muista näin hauskaa lauantaipäivää! En tiedä, oliko se tuo ilman lämpötila, pyörät, normaalista poikkeavat reitit vai mikä, mutta tuntui oikeasti kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.
Opetus: Toisinaan tekee hyvää olla liikenteessä ilman suunnitelmia ja aikataluja!
Seikkailut Helsingissä jatkuvat huomenna, mutta en vielä tiedä, miten!
