Vappuaaton hulinassa oli ilmassa myös pientä haikeutta, sillä Luomupuoti Satumarja Hakaniemen hallissa oli auki viimeistä päivää.

Miksi yhden kaupan lopettaminen voikin tuntua näin merkitykselliseltä?

No siksi, että olemme asioineet siellä vuosikaudet lähes viikoittain ja hakeneet sieltä suurimman osan syömistämme vihanneksista…

…juureksista, yrteistä…

…ja hedelmistä.

Monet kerrat olemme kyselleet, mitä ihmettä jotkin myynnissä olleet rumilukset ovat.

Satumarjan vihanneksilla ja hedelmillä on kasvatettu yksi tattiainen liki kolmevuotiaaksi.

Ja niitä on käytetty myös Gastronaatti-kirjan ruoissa ja ruokakuvissa.

Nyt hyllyt olivat tyhjät ja jäljellä vain rippeet. Keräsimme niistä mukaamme vielä sen, mitä voimme.

Vielä lasilliset luomusamppanjaa Satumarjan kunniaksi!

Taisimme olla liikkeen viimeiset asiakkaat. Lauantaina samalla paikalla aloittaa uusi luomukauppa. Toivotaan, että se pystyy täyttämään sen kolon, jonka Satumarja jätti jälkeensä.

Kiitos Satumarjalle, ja hyvää jatkoa, mitä ja missä se sitten onkaan!