Vieläkö muistat miten tammikuussa uhosin, että hankkiudun eroon kaikesta ylimääräisestä? Siitä kesti lähes neljä kuukautta ennen kuin sain aikaiseksi käydä vaatekomeroni kimppuun.

Miten voikin olla niin vaikeaa luopua vaatteista, joita ei kuitenkaan käytä? Olen kyllä parin vuoden välein vienyt jonkin kassillisen kierrätykseen, mutta silti henkareihin ja hyllyille jää aina jotain, josta ei raaski luopua. ”Jospa kuitenkin alkaisin käyttää vielä tätä neuletta? Jos hoikistuisi muutaman kilon, niin nämä housut olisivat ihan ok. Tätäkään paitaa en ole käyttänyt vielä kertaakaan.”

Rouva luki muutama viikko sitten Marie Kondon kirjan The Life-Changing Magic of Tidying Up (suomenkielinen versio: Siivouksen elämänmullistava taika), ja luki ja referoi minullekin siitä pätkiä. Kondolla oli paljon mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten oikeastaan juuri mitään ei tarvitse jemmata varmuuden vuoksi. Pääperiaate oli, että jos jokin asia ei tuota iloa, sitä ei tarvitse säästää.

Ja tätä minäkin kyselin itseltäni, kun kävin läpi vaatteita: Tuottaako tämä vaate minulle iloa?

• Neule, joka on oikeastaan säällä kuin säällä liian kuuma. Ei.
• Vähän liian tiukat farkut. Eivät todellakaan.
• Kahdet haaroista ratkenneet farkut. Hmm. Saattaavat tuottaa iloa, mutta eivät minulle itselleni.
• T-paitoja, joissa näytän liian tiukkaan kuoreen sullotulta makkaralta. Huoh.
• T-paitoja, joiden painatukset ovat kuluneet lähes pois. Äh.
• Pikeepaitoja, jotka ovat jo niin kulahtaneita, ettei niitä viitsisi käyttää kodin ulkopuolella. Nou.
• Pari liian isoa neuletakkia. Ei ole minun tyyliäni.
• Kasa huppareita. Ei näitäkään kaikkia tarvitse.
• Pino aluspaitoja. En muista, milloin olisin käyttänyt.
• Noin 20 kauluspaitaa, joita käytin konsulttiaikoinani työvaatteina. Osa aivan väärillä leikkauksilla. Ei. Pari lempipaitaa saa jäädä.
• Slipoverejä. Setämäisiä. Virhehankintoja.
• Liian leveitä ja kirjavia kravatteja. Pois.

Ja niin edelleen. Samaan kasaan joutui myös jokunen kassi ja muutamat kengät.

Kierrätysvaatetta tuli lopulta kaksi Ikean kassillista ja neljä täyttä muovikassillista. (Rouva vei pari pois jo ennen alla olevan kuvan ottamista.)

AAAAAAHHHH!!!!

No, todellisuudessa kyllä se vähän pahalta tuntui, mutta uskon, etten viikon jälkeen enää edes muista, mitä vaatteita laitoin pois.

Tuntuu uskomattomalta, että käyttämättömiä vaatteita on todella ollut näin paljon. Ei mikään ihmekään, että kaapit tuntuivat olevan täynnä. Mainittakoon nyt vielä, että en ole varmaan kertaakaan tehnyt näin täydellistä vaatekaapin tyhjennystä, ja pois laitetuissa vaatteissa oli sellaisia, joita muistan hankkineeni jopa viime vuosituhannen puolella.

Mutta jospas pelastaisin kuitenkin nuo kaksi Brooks Brothersin paitaa tuolta kassista. Jos niitä tulisi sittenkin käytettyä joskus…