Tyttö on loman aikana monesti todennut jonkin asian olevan Elsinssissä kotona. Siis kotona Helsingissä. Tiesimme kyllä, että hän tietää, mitä on kotona, mutta käsitettä Helsinki pidimme pienelle liian abstraktina.

Yllätyimmekin kovasti, kun hän Roomasta Helsinkiin lentävässä lentokoneessa selasi Finnairin Blue Wings -lehteä, näki katukuvan Helsingistä ja huudahti ilahtuneena: ”Elsinssissä kotona!” Sama toistui viime viikolla mökillä, kun hän selaili Rouvan Olivia-lehteä ja näki kuvan ehkä hieman omaa kotitaloamme muistuttavasta talosta Helsingissä. ”Elsinssissä kotona!”

No nyt olemme Elsinssissä kotona, ja kylläpä on mukavaa, niin kivaa kuin se lomailu onkin.

Ja olihan se aikakin, pieni kun alkoi jo uhkaavasti eteläsavolaistua. Viikonloppuna hän työnteli hiirtä pienellä kuorma-autolla pitkin mummilan lattiaa ja huuteli: ”Täältä tulloo hiili!” Hän myös pyyteli aamupalaksi aamupalloo.

* * *

Tänään ajelimme illalla aationaanulla (raitiovaunulla) kaupungin halki. Pieni istui penkissä, hymyili leveästi ja kyseli: ”Onko kivaa?” (Se on hänen tapansa kertoa, että nyt on tosi kivaa.) Hän lähetteli lentosuukkoja muille matkustajille, ja paluumatkalla sai vielä karkinkin japanilaisilta turisteilta.

Hämmästelimme Rouvan kanssa toisillemme, miten nopeasti ja helposti lapsi oppii uusia sanoja ja imee niitä ympäriltään. ”Sanopas taas täältä tulloo”, ehdottelin hänelle.

”Täältä tulee!” hän sanoi.

”Ei vaan täältä tulloo, niin kuin mummilassakin”, yritin uudelleen.

Hän katsoi minua ja totesi jälleen: ”Täältä tulee.”

Niin. Pieni kameleontti taisi jo sulautua tähän ympäristöön. Elsinssin kotiin ja aationaanuihin. Hyvä niin.