Hillitön itku herättää meidät sunnuntaiaamuna puoli kuuden aikaan. Tyttö huutaa äitiä ja kuulostaa hätääntyneeltä. Rouva kömpii sängystä ja menee katsomaan, mikä lapsella on hätänä.

Tyttö istuu sängyssä tukka pystyssä ja parkuu: ”Varpaat! Puku pois! Puku pois! Varpaat!”

Niin.

Pienen yöpuku taisi juuri käydä liian pieneksi ja hänen isovarpaansa oli puhkaissut sen jalkaterän hakiessaan Lebensraumia. Minikokoinen isovarvas sai kaiketi yön pimeydessä huikeat mittasuhteet.

Jospa nyt kuitenkin nukuttaisiin tällä puvulla vielä pari yötä ja hankitaan uusi lähipäivinä.

Nuku nyt. Siinä se varvas on, mutta nuku nyt. Hyvää yötä. Bye-bye.