Kukka, ”kukka” ja ”kukka”
Pienen jutuissa alkaa olla yhä enemmän järkeä. Hän toistelee sanoja perässä ja myös osoittelee asioita kertoen niiden nimen. Välillä on tosin osattava arvata kontekstin mukaan, mitä hän tarkoittaa, sillä äänteiden lausumisessa on vielä hieman hiottavaa:
- Hissi = issi
- Isi = issi
Tai
- Täti = tätti
- Tähti = tätti
- Takki = tätti
Tai
- Kukka = kukka
- Tukka = kukka
- Sukka = kukka.
Itse asiassa myös sydän on kukka, mutta se on vain väärinkäsitys.
* * *
Tiedän myös, että kun tyttö pyytää isää, se ei tarkoita minua, vaan hän haluaa jotain lisää. Tai kun hän sanoo iti, kyseessä ei ole isi ilman ässää, vaan hän haluaa jotain irti. Yleensä värikynärasian kannen, jolloin opastan, että oikeampi pyyntö olisi ”avaa”.
* * *
Välillä sanat eivät edes muistuta alkuperäistä, mutta olemme alkaneet ymmärtää niitä kontekstista ja toistosta johtuen.
- Juusto = jssy
- Syliin = tyssy (Olen miettinyt että voisiko tämä tulla pyynnöstä ”tuu syliin”)
- Keksi = tytsy (oli alkuun myös tytsys ja nyt alkanut muuttua enemmän tetsiksi).
Hyvin lähekkäin ovat myös Eppu, loppu ja lappu, jotka kaikki muistuttavat jollain tavalla appua tai äppua.
* * *
Lempisanasta ja sen merkityksestä ei ole kuitenkaan epäselvyyttä. Se on Ei! Se kajahtaa kirkkaasti ja sopii vastaukseksi lähes kysymykseen kuin kysymykseen, ihan vaan varmuuden vuoksi.
- Piirtää, piirtää. Haluatko piirtää? Ei! (Yleensä kuitenkin haluaa.)
- Kakka. Onko kakka? Ei! (Toisinaan on.)
- Vaihdetaan vaippa. Ei ei ei! (Tätä hän todella tarkoittaa.)
Viime viikonloppuna nukuimme anoppilassa pienen kanssa samassa huoneessa. Olimme hyvin huvittuneita, kun heräsimme yöllä siihen, että tyttö puhui unissaan. Hän nosti pienen päänsä ylös, tokaisi kuuluvasti: ”Ei” ja jatkoi uniaan.
Automatkalla mummilaan. Isin karvalakki oli parempi kuin oma myssy. Kuva ei liity jutun tapaukseen.
