Terveisiä täältä työelämästä. Täällä on kovin erilaista kuin kotioloissa, ja kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

On ollut jännää aloittaa työt täysin uudella toimialalla ja täysin toisenlaisissa tehtävissä kuin aiemmin. Olisi ollut tietysti helpointa palata takaisin tuttuun työympäristöön tutun verkoston keskelle, mutta oli kyllä vapauttavaa heittää kaikki vanhat projektit kirjamellisesti roskakoriin ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä aika lailla kaiken suhteen. Nyt on havaittavissa sitä samanlaista kutinaa ja innostusta, joka kuului vielä koulu- ja opiskeluaikoina jokaiseen syksyyn, kun kaikki oli erilaista kuin edellisenä keväänä.

On ollut myös oikein terveellistä ja virkistävää ajatella jotain aivan muuta kuin lapsenhoitoa ja siitä bloggaamista.

Mutta nämä aamuherätykset… En ole aamuihminen, joten näihin en totu varmasti koskaan.

* * *

Tyttö on viihtynyt tarhassa edelleen yhtä hyvin kuin kerroin viikko sitten. Hän kävelee aamuisin kädet ojossa lastentarhanopettajaa vastaan, ei ole itkenyt kertaakaan, syö hyvin, nukahtaa jutellen, nukkuu hyvin ja tulee iltapäivisin iloisena vastaan. Päiväkodin aloitus ei olisi siis voinut sujua paremmin.

* * *

Vielä kestää jonkin aikaa ennen kuin arkeen saadaan luotua kunnon rutiinit ja käytännöt. Suurin kysymysmerkki on se, onnistummeko pitämään kiinni edes vähän aikaa siitä, että tyttö viettäisi päiväkodissa korkeintaan seitsemän tuntia päivässä. Jos toinen vie ja toinen hakee, se on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä työpäivien pitäisi olla aika säännölliset.

Nyt jo neljän työpäivän jälkeen joudun kyselemään Rouvalta, että ”mitäs kun mulla tuossa keskiviikkona alkaisi eka palaveri ysiltä ja vika loppuu viideltä?” Tai ”Se torstai, kun mulla on ne bänditreenit ja sä haet tytön, niin mun kyllä pitäisi olla silloin töissä jo puoli ysi…”

Joku ehkä miettii, että eikö sitä lasta voi sitten silloin tällöin pitää yli seitsemää tuntia hoidossa. Kyllä voi, mutta sovimme päiväkodin kanssa, että hoitoaika olisi näin alkuun korkeintaan seitsemän tuntia päivässä, ja päivähoitomaksusta annetaan silloin myös pieni alennus. Juttelin kyllä hoitajien kanssa, että kokeillaan nyt tätä järjestelyä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ei.

Rouvahan oli tämän viikon vapaalla ja on vienyt ja hakenut tyttöä, joten ensi viikko on ensimmäinen, jolloin uudet arkirytmit ovat toden teolla testauksessa.

* * *

Vielä kestää jonkin aikaa myös se, että osaan puhua töissä luontevasti meistä enkä teistä tarkoittaen uutta työpaikkaani.

Muuten entisestä elämästä ja vanhasta työpaikastani muistuttavatkin enää vain perjantai-illan läksiäiset sekä pino vanhoja käyntikortteja. Ne voisi polttaa vaikka jossain roviolla. Heh.