Paluu tanssitunnille

Viime perjantain katastrofaalisen tanssikoulureissun jälkeen odotimme tämän viikon perjantaita jännittyneinä. Vielä aamulla tuntui, että on aivan fifty-sixty, meneekö tyttö tunnille vai ei.

Valmistelimme tyttöä pitkin viikko asiaan pohtimalla, miten hauskaa tanssitunnilla olikaan.

Mietimme hyvin kovaäänisesti, mihin menisimme pizzalle tunnin jälkeen.

Rouvalla oli tytölle uusi juomapullo, jonka hän sai ottaa tunnille mukaan.

Vielä perjantaiaamuna tavaroita pakatessamme laitoimme mukaan kassiin uudet ulkokengät, jotka voisimme laittaa sitten tunnin jälkeen jalkaan. Tyttö hihkui riemusta nähdessään uudet hienot talvisaappaansa.

Viikon aikana tytön aatokset vaihtelivat. Ensin hän tuntui odottavan tuntia kovasti ja puhui siitä useana päivänä, kunnes yhtäkkiä torstaina hän sanoikin sen jälleen: ”Ei halua tanssitunnille.”

Olimme jo päättäneet, että jos tunnista ei tulisi mitään, jättäisimme harrastuksen sitten siihen – ainakin joksikin aikaa. Yritin kuitenkin jälleen kysellä, mikä tunnissa oli vikana. Ensin hän vastasi, ettei halua kertoa, mutta sitten hän puheli taas siitä, miten tunnilla on pelottavaa.

Vielä perjantaiaamuna herättyään tyttö sanoi, ettei haluaisi tunnille, mutta puoli tuntia myöhemmin mieli oli taas muuttunut. Huokaisimme Rouvan kanssa syvään, ja lähdin viemään tyttöä päiväkotiin.

Töiden jälkeen laitoin Rouvalle varovaisen viestin: ”Mikä meno?” Vastaus oli:

Menin itsekin tanssikouluun ennen tunnin päättymistä katsomaan, miten menee.

Ei mitään ongelmia. Kurkimme tanssisaliin, ja siellä tyttö tanssi muiden mukana ja teki koreografiaa posket punaisina. Kun tunti päättyi, hän juoksi salista riemua puhkuen, ja opettajakin kertoi, että tyttö oli ollut mukana tanssissa aivan yhtä reippaasti kuin muinakin kertoina. Ihmettelimme myös opettajalle viime viikkojen tapahtumia, mutta ei hänelläkään ollut niihin selitystä. 

Lopputulos on, että emme edelleenkään tiedä, mitä viime viikoilla oli vikana, mutta toivomme, että se lukko on nyt saatu avattua.

Tanssitunnilta jatkoimme pizzalle Putte’siin. Katselin seinällä olevaa kylttiä huvittuneena. ”Ole niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.” Pätee aika hyvin moneen asiaan viime viikkoina.