Parasta joulussa
Ja aivan yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin se tulikin, se oli jo mennyt. Joulun odotus vaihtui uuden vuoden ja ensi kevään odotukseen.
Vaikka pidän joulusta, on myös helpottavaa, kun se vihdoin koittaa ja menee ohi.
Kun joulusta on puhuttu jo kuukauden päivät ja jouluruokiakin valmisteltu ja syöty useampana päivänä, on kiva, kun voi alkaa ajatella – ja syödä – jo aivan muita asioita. Radiokin kääntyi tänään Jouluradiolta takaisin Classicille, josta varmaan tulee jo hieman maltillisemmin joululauluja.
Tänä vuonna ehkä eniten yllätti, miten levollisesti tyttö jaksoi odottaa joululahjojen jakamista jouluaattona. Itse olisin varmasti ehtinyt kysyä malttamattomana jo sata kertaa, milloin Joulupukki tulee.
Pukki kävi lopulta ovella jouluaterian jälkeen sattumoisin juuri silloin, kun olin itse viemässä roskia ulos. Ovikello soi, ja joululahjat löytyivät käytävästä. Pohdimme, että Joulupukki ei varmaan siksi tullut käymään sisällä, koska tapasimme hänet jo Tuomaan markkinoilla, ja hänellä oli kiire tapaamaan lapsia, jotka eivät päässeet tapaamaan häntä siellä.
”Ei ole totta, miten paljon joululahjoja! En minä ajatellut, että olen ollut näin kiltti.”
Joulun ruokalista oli pitkälti sama kuin aiempianikin vuosina. Aattona blinit täytteineen, joulupäivänä laatikot. Kinkkua läpi joulun. En jaksanut tänäkään jouluna yrittää imelletyn perunalaatikon valmistamista vaan tyydyin ”mummon” porkkanalaatikkoon ja ”anopin” lanttulaatikkoon. Ehkä ensi vuonna voisin taas antaa perunalaatikolle mahdollisuuden. Viimeksi se alkoi käydä.
Tänä vuonna joulupöytään pääsi mukaan myös juurella nostatettu saaristolaisleipä, josta tulikin aivan erinomaista. Ostin sen päälle myös mustaherukka- ja viski-sinappisilliä.
Tyttö huokaili ruokapöydässä, miten ihanaa kaikki on (aivan tarkaalleen ottaen laatikot ja silli eivät hänestä olleet). Pojalle maistui parhaiten porkkanalaatikko ja joululeipä, ja silliäkin hän maistoi yllättäen muutaman palasen sylkemättä niitä pois suustaan.
Kun tiedustelin tytöltä eilen, mikä on ollut parasta joulussa, hän vastasi: ”Se kun leivottiin pipareita ja avattiin joululahjoja.”
Se ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen miete samasta aiheesta. Jouluaattona hän kysyi nimittäin ruokapöydässä aivan spontaanisti: ”Äiti ja isi, arvatkaa, mikä on kaikkein parasta joulussa?”
No?
”Se kun saa olla oman perheen kanssa yhdessä.”
Kas, kun taisi mennä jokin iso roska silmään.
