Parasta juuri nyt: kirje mummolta
Voi kun voisi itse muistaa vielä sen, miltä tuntui oppia lukemaan. Sen, miten paperille piirretyt viivat ja koukerot alkoivat hahmottua kirjaimiksi, kirjaimet yhdistyä mielessä äänteisiin ja kirjainpuuro vähitellen jäsentyä sanoiksi ja lauseiksi.
Isän se saa ainakin tuntemaan ylpeyttä, kun tytär lukee keittiön lattialla mummoltaan saamaansa kirjettä ja hihkaisee innoissaan: ”Isi, se kadonnut aurinkolasikotelo löytyi mummolan pihalta pensaan takaa!”
* * *
Tyttö innostui kirjoittamaan elämänsä ensimmäiset kirjeet pari viikkoa sitten, kun hän näki Top Model -lehdessä lukijapalkintona olleen setin, jossa oli kivoja kirjepapereita ja -kuoria. Emme osallistuneet kilpailuun vaan kävimme katsomassa kirjakaupassa, olisiko siellä vastaavaa settiä. Sellainen löytyi.
Ostos oli merkittävä, sillä tyttö teki sen omilla rahoillaan. Ne hän puolestaan ansaitsi keräämillään pulloilla ja tölkeillä. Tämä harrastus taas sai alkunsa kesällä, kun uusi lastenhoitajamme vei lapset kesällä ”roskakävelylle” ja roskien lisäksi kaduilta löytyi useita pulloja ja tölkkejä. Kun kerroimme, että tyttö saa pitää kaikki rahat, joita niiden palauttamisesta saa, hänen silmiinsä syttyi innostuksen kipinä. Hän alkoi suunnitella, miten kerää niin paljon pulloja, että voi ostaa BabyBorn-nukelleen lisää vaatteita.
Pullojen keräämisinnostus on jatkunut, ja olemme Rouvan kanssa alkaneet itsekin poimia mukaamme jonkin tyhjän pullon tai tölkin, jos sellainen tulee kadulla vastaan. Tähän mennessä tytön säästöpossuun on kerääntynyt jo yli neljäkymmentä euroa palautusrahoja! Koska rahat ovat hänen omiaan, olemme myös antaneet luvan, että hän saa päättää itse, mitä niillä ostaa. (Tietysti keskusteltuaan suunnitelmistaan ensin kanssamme, ja varasimme itsellemme tietysti myös tietyn veto-oikeuden.)
Kirjepaperiostos oli ensimmäinen palautusrahoilla tehty.
Heti kirjepaperipakkauksen avattuaan hän alkoi kirjoittaa kirjeitä. Yhden mummolle ja papalle, yhden mummille ja yhden isomummolle ja isopapalle. Hän kirjoitti kirjeet kysymättä neuvoja, taitteli paperit kuoriin ja liimasi ne kiinni. Hän kirjoitti kuoriin osoitteet kirjoittamieni mallien mukaan ja valitsi niihin kauneimmat postimerkit. Sitten kävimme sujauttamassa kirjeet yhdessä postilaatikkoon.
* * *
Vähintään yhtä jännittävää kuin kirjeiden lähettäminen oli se, kun niihin saapui vastauksia. En tiedä, mitä tytön kirjoittamissa kirjeissä luki, mutta vastauksista päätellen niissä oli ainakin esitetty joitain kysymyksiä. Kirjeet olivat olleet hyvin iloisia yllätyksiä kaikille. Oman isoisäni käsiala oli tytölle sen verran vaikeaa, että luimme kirjeen yhdessä, mutta äitini kirjeen hän luki ilman apua. Se oli kirjoitettu kirjepaperille, jonka painoin itse lähes 30 vuotta sitten. Huomasin, että kirje sujahti illalla tytön reppuun. Sitä esitellään varmaan ensi viikolla eskarissa.
Ja kirjeisiin vastaaminen on jo suunnitteilla.