Peppi Pitkätossu -baletti on Kansallisbaletin antia parhaimmillaan

Nyt on tarjolla sellainen herkku, että kenenkään tanssista kiinnostuneen ei kannata jättää sitä väliin! Kansallisbaletti on tuonut Peppi Pitkätossun apinoineen ja hevosineen oopperatalon lavalle.

Alun perin Tukholman kuninkaallisen baletin lavalle sovitettu Peppi Pitkätossu -baletti on leikkisä, värikäs ja satumainen versio tutusta tarinasta, ja sitä on hyvin helppo seurata, vaikkei tarina olisi ennalta kovinkaan tuttu.

Ensimmäisellä puoliajalla nähdään Peppi-kirjoista ja -näytelmistä kaikkein tutuimpia kohtauksia Huvikummun naapurustosta: lettukestit ja lattian kuuraaminen Tommin ja Annikan kanssa, rosvojen hyökkäys Huvikumpuun, teekutsut hienojen rouvien kanssa ja Pepin yritys käydä koulua. Toisella puoliskolla lapset matkustavat Pepin isän luo Etelämeren saarelle, ja matkalla he pulahtavat mereen uiskentelemaan kalojen, meduusojen ja meritähtien kanssa kuin Pienessä merenneidossa.

Näkemässäni esityksessä Pepin roolissa hassutteli ilmeikäs Abigail Sheppard, ja Tommin ja Annikan rooleissa nähtiin Frans Valkama ja Elena Ilyina.

Ihastuttavaa pikkuapinaa esitti Nooa Muittari, ja Pepin hevonenkin käyskenteli Huvikummussa balettiaskelin. Hevospuvun sisältä löytyivät Maksim Tšukarjov ja Linas Kavaliauskas.

Per Isbergin ja Karl Dyallin koreografia yhdistää klassista balettia modernimpaan tanssiin: lavalla nähdään baletin lisäksi myös streetdancea, ja Pepin isän uuden kotisaaren asukkaiden tanssikieli on saanut vaikutteita selvästi polynesiasta. Baletti sopii hyvin ensibaletiksi pienille katsojille ja myös kaikille sellaisille, joille klassinen baletti on vieraampaa.

Klassista balettiakin esityksessä tietysti näkyy. Räiskyvä ja kapinallinen Peppi yhdistää omassa liikkeessään runsaasti eri tyylejä, mutta vaikkapa hänen ystävänsä Tommi ja Annika tanssivat hyvin klassisesti, ja ilmavia hyppyjä ja kepeitä piruetteja saa ihailla pitkin esitystä. Peppikin pääsee näyttämään klassisia liikkeitä erityisesti tavatessaan Efraim-isänsä (Johan Pakkanen) sekä enkeliäitinsä (Miao Miao Liu) unessaan.

Peppi myös tekee pilkkaa teekutsujen hienoista rouvista imitoiden heidän liikkeitään ja sipsutteluaan kuin osoittaen, että ”kyllä minäkin osaisin, mutten vain halua”.

Baletin musiikin takana ovat Georg Riedel ja Stefan Nilsson. Musiikit pohjautuvat sekä Jan Johanssonin säveltämään Pepin tunnuslauluun että Riedelin kynästä oleviin teemoihin rakastetussa 1960-luvun Peppi-tv-sarjassa.

Lavastus on värikäs, sarjakuvamainen ja kujeileva. Visuaalisesti parasta antia on toisen puoliajan alussa nähtävä uintikohtaus, jossa Peppi, Tommi ja Annika lentävät näyttämöllä vaijereiden varassa. Baletti on muutenkin kaikin puolin suuren luokan produktio, ja lavalla on parhaimmillaan yhteensä viitisenkymmentä tanssijaa.

Esitys on hyvin onnistunut koko perheen balettina. Peppi on niin värikäs ja vauhdikas, että se piti ainakin oman 7-vuotiaamme hyvin otteessaan. Itse pidin esitystä kenties parhaana näkemänäni balettina juuri sen monipuolisuuden ja leikkisyyden vuoksi, ja siksi että tekijät ovat uskaltaneet irrottautua klassisen baletin liikekielestä.

Hyvin, hyvin lämpimät suositukset. Värikäs, vauhdikas ja leikkisä esitys sopii pienillekin ja tempaa kaiken ikäiset mukaansa. Jos käyt katsomassa elämässäsi vain yhden baletin, valitse Peppi Pitkätossu!

oopperabaletti.fi/ohjelmisto-ja-liput/peppi-pitkatossu/

Edellisillä kerroilla näin nämä baletit:

• Prinsessa Ruusunen
• Pieni Merenneito
• Les Nuits – Yölliset tunnit
• Kalevalanmaa
• Muumipeikko ja taikurin hattu

Kuvat: Mirka Kleemola, Suomen kansallisbaletti

Lippu esitykseen saatu Kansallisbaletilta