Pokémon-tyhjiö
Olen jo monta päivää tuntenut, että minun pitäisi jollain tavalla kommentoida blogissani koko Suomen ja maailman vallannutta Pokémon Go -ilmiötä – ihan jo viran puolestakin. Mutta minkäs teet, jos et pääse edes pelaamaan peliä.
Kirosin samaa asiaa jo Instagramin puolellakin.
Kyse ei ole teknisestä ongelmasta vaan siitä, että olen viettänyt koko viikon anoppilassa – keskellä metsää. Minulla olisi tällä viikolla ollut jopa aikaa pelata, sillä olen viettänyt valtaosan lomastani vauva sylissä sohvalla.
Mutta tätä peliäpä ei pelatakaan vauva sylissä sohvalla. Eikä edes ilman vauvaa ulkona, jos sijaitsee itse metsässä, taajama-alueen ulkopuolella.
En toki tiedä, voisiko pokémoneja tulla vastaan täällä syrjäisillä hiekkateillä, mutta arvaa vaan, kiinnostaako lähteä kokeilemaan.
Pokémon Go:ta on ehditty jo kiitellä siitä, että se saa lapset ja aikuiset liikkumaan eli kävelemään kaduilla ja tutustumaan paikallisnähtävyyksiin etsiessään uusia hahmoja ja muita kartalla välkkyviä juttuja. Sorry vaan, mutta en osaa kertoa asiasta täsmällisemmin, sillä en vaan osaa.
Pokémon Go on jo nyt osoittanut päihittävänsä kaikki muut maailman mobiilipelit sekä latauksissa että tuotoissa, joten yhden keski-ikäistyvän perheenisän mielipiteellä tuskin on merkitystä.
Mutta silti voin kertoa, että tämä peli ei ole pelaajana minua varten. Konsepti on toki loistava, onnittelen Nianticia ja Nintendoa pelimekaniikan ja siihen täydellisesti sopivan IP:n (hahmojen) yhdistämisestä ja toivon toki, että itse olisin mukana kehittämässä jotain yhtä suurta sukseeta.
Silti itse arvostan peleissä, että voin pelata niitä täsmälleen missä ja milloin haluan. Pelaan pelejä yleensä julkisissa kulkuvälineissä, iltaisin kotona – ja tietysti WC:ssä. En siis todellakaan pysty pelaamaan peliä, joka vaatisi minua toistuvasti lähtemään kaupungille ihan vain pelin vuoksi.
Mutta olisihan se ihan kiva päästä edes testaamaan tätä peliä ja olemaan mukana ilmiötä. Yhden ”Eeveen” nappasin paikalliselta kirkonkylältä, kun käskin Rouvan seurata puhelintani samalla, kun kävimme asioilla. Ja siellä se Eevee oli, kierrätyskeskuksen pihassa. Ironisinta on, että en edes itse napannut tätä hahmoa, vaan se oli Rouva, sillä itse pysäköin vielä silloin autoa.
Ehkäpä ensi viikolla löydän uuden pokévaihteen Jyväskylässä ja pääsen peliin sisään siellä. Joka tapauksessa on todella mielenkiintoista seurata tämän ilmiön kehitystä ja arvella, miten pitkään ihmiset jaksavat juosta nenät kiinni ruudussa ympäri kaupunkeja.
Niin, että mitäs minä olen sitten itse tällä viikolla pelannut? Toisenlaista monsterijahtia: Rovion Pet Monstersia. Peli on julkaistu vasta muutamassa maassa, mutta Suomi on yksi niistä. Olen pelannut peliä jo puolisen vuotta ja jäänyt pahasti koukkuun. Mielenkiintoista seurata tämänkin pelin menestystä, vaikkei omani olekaan.
Kirjoittaja työskentelee Rovio Entertainmentilla pelituottajana.