Polkupyöräsyöttötuoli

Appiukkoni on ollut aikoinaan aikamoinen kierrätyksen edelläkävijä. Jos jossain toisaalla metalliromu haudattiin maahan, Rouvan isä hitsasi siitä jotain uutta. Kuten tämän syöttötuolin, jonka raaka-aineena toimi vanha polkupyörä.

Rouvaa on siis syötetty tällä samalla tuolilla, ja hyvin siinä näyttää meidän pikkukirppummekin pysyvän. Motiivit uusiokäyttöön olivat 1970-luvun maaseudulla tosin hieman toiset kuin nykyisessä ilmastotietoisessa kulutusyhteiskunnassa.

Uudempaa designia puolestaan edusti toinen kierrätysinnovaatio: vanhasta hellasta tehty savustuspönttö, joka pöhisi anoppilan pihassa vielä muutama vuosi sitten. Appiukon hitsaama halsteri on puolestaan edelleen käytössä mökillämme.

Mutta kyllähän tuo Rouvakin uusiokäyttää vanhoja tavaroita aika luovasti, vaikkei hitsauspuikkoa heilutakaan. Eipä tarvitse miettiä, mistä tarve siihen on peräisin. Liekö sitten opittua vai geeneihin asti kirjoitettua?