Prayer for Paris
Aikamoinen viikko takana.
Kävin Korean-matkan jälkeen vain kääntymässä kotona, ja lähdimme lähes saman tien viikonlopuksi Tukholmaan – katsomaan Madonnan Rebel Heart Tourin konserttia Tele2 Arenalla, johon ostin liput jo joskus kauan sitten kevättalvella.
Luin perjantai-illan hirvittävät uutiset Pariisista herätessäni lauantaiaamuna. Tapanani ei ole yleensä kommentoida maailman uutisia blogissani, mutta tämän terrori-iskun mainitsematta jättäminenkin tuntuisi väärältä.
Järkyttävää. Moinen julmuus vetää sanattomaksi, ja myös moinen uskonnollinen fanaattisuus menee yli oman ymmärrykseni.
Myös Madonna oli tapauksesta järkyttynyt. Konsertin keskellä hän piti tauon normaalista show’staan ja piti pitkän puheen terrorismista ja siitä, miten hän oli ensin ajatellut perua illan konserttinsa. Hän oli ensin ajatellut, että hänellä ei ole oikeutta pitää hauskaa kun niin monet kärsivät.
Sitten hän oli kuitenkin ajatellut, että sellainen on juuri sitä, mitä terroristit toivovat, ja Madonna halusi lopulta omalta osaltaan osoittaa, että pelolle ei pidä antaa valtaa. Hän myös muistutti, että terrori ei muuta maailmaa, vaan sen tekee se, miten meistä jokainen kohtelee toisia ihmisiä jokapäiväisessä elämässä – aivan joka päivä.
Liikuttunut Madonna pyysi yleisöä yhtymään hänen kanssaan laulamaan rukouksen Pariisille. Like a Prayer soi kännykkätähtien tuikkiessa, ja kymmenet tuhannet katsojat lauloivat laulua kuorossa, monet pyyhkien kyyneliä silmäkulmistaan. Myöhemmin Madonna lauloi vielä Edit Piafin La Vie en Rosen ja omisti sen Pariisille.
Show oli taattua Madonnaa: valtavia lavasteita, huikeita tanssijoita, näyttäviä pukuja, vanhoja hittejä uudelleen sovitettuina ja uusia kappaleita esittelemässä viimeisintä levyä. Ja pakollinen etnokohtaus sekä ristejä ja seksikkäitä nunnia. Nyt mukana oli myös musta Jeesus.
Kahta kappaletta jäin kaipaamaan. Suurin yllätys oli, että yksi uuden levyn suurimmista hiteistä, Ghosttown, ei ollut mukana setissä. Odotin myös kuulevani kappaleen Hold Tight, mutta sitäkään ei konsertissa kuultu.
Kokonaisuutena konsertti oli parhaita, joita olen nähnyt livenä. Pidemmän korren vetää ainostaan Madonnan Confessions Tour vuodelta 2006. Ja Madonna, 57 vuotta, ei voi käsittää. Täti todella jaksaa heilua!
Tukholman-viikonlopun jälkeen onkin aika palata kotiin ja levätä jetlagit ja univelat kunnolla pois.
Lisää Tukholman-kuulumisia ensi viikolla.