Pulkkamäen kautta takaisin arkeen

Saatiinhan sitä lunta vielä tämän joululoman aikana!

Sitä ehdittiinkin odottaa jo kaksi vuotta, sillä viime talvena lunta ei ollut lainkaan – tai ainakaan niin paljoa, että olisimme päässeet kertaakaan pulkkamäkeen.

Tästä lasketaankin sitten kohti arkea. Onko se vanhaa vai uutta vai vielä uudempaa normaalia, kuka tietää.

Itse töihin paluu ei tunnu lainkaan pahalta. Joululoma oli minulle aivan riittävän pitkä, ja aloitan työt taas oikein mielelläni. Projektissani on jännittävä vaihe, ja odotan innolla, että pääsemme tiimin kanssa taas kunnolla vauhtiin. Toisen joululahjakirjani olisin voinut vielä lukea, mutta ehtiihän sitä jatkaa huomennakin, vaikka päivällä on töitä. Ei minulla lomallakaan ole ollut mahdollista lukea päivällä.

Etätöistä en sen sijaan ole lainkaan innostunut. Pahinta töiden aloittamisessa onkin se, että raahaudun aamulla samaan sohvannurkkaan, jossa olen istunut nyt lähes joka päivä maaliskuusta lähtien.

Poikanenkin aloittaa jo huomenna päiväkodin, mutta koulut avautuvat vasta loppiaisen jälkeen.

Vaan kylläpä olikin kiva saada lunta! Maisema näyttää niin valoisalta ja puhtaalta, ja lapset ovat kovin innoissaan.