Puutarhakonsultin vierailu

Puutarhagurumme, Kasvihormoni-blogiakin kirjoittava ystävämme Sini pääsi käymään eilen puutarhassamme. Hän kierteli Rouvan kanssa kaikki perennapenkit läpi ja antoi paljon hyviä neuvoja.

Esimerkiksi yllä olevassa kuvassakin näkyvä viiruhelpi ja sen vieressä kasvava hopeapeippi vaativat vahtimista, etteivät pääse leviämään holtittomasti.

Tämä paikka sopisi valonsa puolesta kuulemma myös pioneille ja syyshortensialle, mutta toisaalta olemme miettineet, että se voisi sopia myös sille kirsikkapuulle, josta Rouva on haaveillut.

Kuunliljoja tontilla on todella paljon, ainakin kuudessa penkissä, ja niitä on myös useita lajeja. Niitä voi siis rauhassa harventaa, ja Sini vinkkasi, että niitä voisi laittaa muiden istutusten lomaan.

Kuunliljoja voisi laittaa kasvamaan myös metrin värein vuorotellen molemmille puolille sisääntulokäytävää, jolloin ne rikkoisivat polun reunaa. Toisaalta käytävän varteen ei kannattaisi laittaa nykyiseen tapaan käytävän puolelle roikkuvia kasveja – tai sitten käytävää kannattaisi leventää yhdellä laatalla. Muuten käytävän viereen sopisivat paremmin kasvit, jotka kasvavat ylöspäin kuten lehtosalvia tai tähtiputki.

Kuulin niin monta kukan nimeä, että vain muutama jäi mieleen.

Tämä on kuulemma kärhö. Kaunis on. Siinä on vaan jokin tauti, jonka hoitoon Sini antoi ohjeet.

Tämä kaunotar on puolestaan malva.

Rouva ja Sini speksailivat paikkoja myös Rouvan haaveilemille pioneille ja syyshortensioille sekä leikkokukkapenkille, johon voisi tulla tulppaaneja, liljoja, ukkolaukkaa ja daalioita. En ole tosin varma, onkohan daalioissa vähän liikaa tekemistä, ne kun pitää kaivaa joka vuosi talveksi ylös maasta.

Yleisesti ottaen oli kiva kuulla, että Sini piti puutarhastamme: ”Mahtava hankinta ja ihana tiskauspaikka.” (Pitääkin esitellä se toiste.)

Puutarhakierroksen jälkeen oli pienen piknikin aika. Sekoilevien ampiaisten vuoksi se syötiin verannalla. Tarjolla oli leipää ja patonkia, juustoja, kirsikkahilloa, kirsikoita, herneitä, viinirypäleitä ja vadelmia ja pensasmustikoita. Marja olivat tosin torilta, eivät omasta puutarhasta.

Olipas muuten aivan törkeän hyvät juustot, ja jälleen kerran mietin, miksen kirjoittanyt ylös, mitä ne olivat. Sinihomejuusto oli kuitenkin Lentävän lehmän ainoaa saksalaista juustoa, joten se on helppo löytää. Kova vuohenjuusto on puolestaan espanjalaista Peñaa ja valkohomejuusto oli ihana valuva italialainen kiekko, ja se oli tehty lehmän ja lampaan maidosta.

Kun vieraat olivat lähteneet, intouduimme vielä keräämään keltaisia luumuja luumupuusta. Voi miten makeita ne olivatkaan! Ja juuri nyt kypsiä kerättäväksi.

Kiitos Sinille käynnistä ja neuvoista! Nyt vaan sitten suunnittelemaan tarkemmin ja kaivamaan ylimääräisiä juuripaakkuja ylös maasta!