Ravintola Kolmon3n
Viime vuonna Kallioon Kolmas linja 11:een avattu Kolmon3n on yksi niistä paikoista, joissa meidän on pitänyt käydä jo monesti. Pariin otteeseen olen kysellyt pöytääkin, mutta liian myöhään jätetty varaus ei ole onnistunut. Tänään oli parempi tuuri, ja pääsimme sinne illalliselle vierailulle tulleen Kasvihormoni-bloggari-Sinin (Perho Kerttunen) kanssa.
Tyttö ilahtui kummitätinsä näkemisestä niin, että äiti ja isi saivat ollakin illan lähes rauhassa.
Ravintola oli meille siis uusi tuttavuus, ja aivan ensimmäisestä hetkestä lähtien olimme aivan myytyjä.
”Ottaisitko vähän marjoja alkuun?” kysyi tarjoilija. ”Oma skidinikin tykkää niistä.”
”Entä omenamehua? Pillin kanssa?”
Okei, tämä kundi tuntee tämän skenen.
Aikuiset ottivat vähän omenamehua vahvempaa, ja ihastelimme yhteen ääneen tämän viskipohjaisen drinkin raikkautta. Sitruunaa, viskiä ja kananmunan valkuaista. Se valkuainen on kuulemma se taika.
Alkuruoaksi otin blinin, sellaisen paksun ja rapean. Ihan tosi hyvää. Niin olivat myös muun seurueen risotto ja savustettu poron kieli.
Pääruoka oli petollinen. Vaikka Charolaisburger ei näyttänyt ylettömän isolta, se kuitenkin oli sitä, ja ähkysin vielä kolme tuntia myöhemminkin.
Burgeri oli hieman epäortodoksinen: kanneton, neliön muotoinen ja tehty briossiin. Maukasta kyllä, ja pihvin päälle asetettu savupossun kylki mukava lisä. Viinisuosituksetkin toimivat erinomaisesti.
Ainoa, mitä kaipasin lisää, oli oikea ketsuppi. Kyllä. Luulen (en muistanut tarkistaa), että annoksen kanssa tarjoiltu ketsuppi oli itse tehtyä, mikä on tietysti hieno homma, mutta valitettavasti maku ei ole yhtä intensiivinen kuin kaupan ketsupissa. Rouvaa tämä ei kuulemma haitannut lainkaan, mutta hän ei muutenkaan ymmärrä ketsupin hienoutta ruoan maustamisessa.
Tänne tulen kuitenkin aivan ehdottomasti toistekin, ja nyt kun burgeri on maistettu, voi sitten siirtyä muihin annoksiin. Ja kokeilla myös jälkiruokia, ne kun jäivät tänään väliin.
Mitenkäs omaan kotikortteliin saisi jonkun yhtä kivan paikan?