Ravintola Sikke’s avautuu huhtikuussa Tehtaankadulle

Helsingin kenties odotetuin ravintolauutuus on huhtikuussa Tehtaankadulle avautuva Sikke’s. Ravintolan avaa monista ruokaohjelmista ja -kirjoista tuttu Sikke Sumari, joka on palkannut keittiömestarikseen niin ikään useista ruokaohjelmista tunnetun Pipsa Hurmerinnan.

Voinet arvata, miten nopeasti vastasin ’kyllä’, kun Rouva kertoi Pipsan kyselleen, haluaisimmeko tulla tutustamaan muutaman viikon päästä aukeavan Sikke’sin ruokiin jo etukäteen.

Tilaisuus paljastui yhdeksän hengen ja kahdeksan lajin testi-illalliseksi, jossa saimme antaa suoraa ja rehellistä palautetta ruoista, menusta, annoksista ja esillepanosta.

Sikke korosti, että kaikki on vielä keskeneräistä ja että esimerkiksi kalusteet eivät ole vielä saapuneet. Ravintolan toistaiseksi ainoa pöytä on samassa tilassa aiemmin toimineen Sandron jäämistöstä. Tila tulee siis muuttumaan ja näyttämään huhtikuussa aivan toisenlaiselta.

Viinivalinnoista kertoi Krista Mänttäri.

Myös ruokalista on vielä työn alla, joten sekä Sikke että Pipsa muistuttivat, että illallisella tarjotut annokset eivät välttämättä päädy menuun lainkaan, ja niiden koko tai esillepano ovat todennäköisesti erilaiset. Toisaalta ravintolan lista tulee joka tapauksessa muuttumaan kauden ja raaka-aineiden saatavuuden mukaan. On myös mielenkiintoista nähdä, tuleeko jostain annoksesta niin suosittu, että se jää listalle pysyväksi klassikkoannokseksi.

Myös annosten hinnat on määrittelemättä, mutta hintatasosta Sikellä oli selkeä näkemys. Sikke’s ei halua profiloitua kalliiksi fine dining -paikaksi vaan kodikkaaksi korttelikuppilaksi ja myös viinien halutaan pysyvän kohtuuhintaisina.

Entäpä asiakaspaikat? Tila ei ole kovin suuri, ja voisin veikata, että ravintola tulee olemaan hyvin suosittu. Onko Sikke’sistä sitten mahdotonta saada pöytää? Nyt esillä oli ajatus, että vain osaan pöydistä otettaisiin varauksia, ja baaritiskille ja osaan pöydistä voisi tulla ilman varausta. Aika näyttää.

Sitten ruokiin!

Alkuun tarjottiin valkoviinietikalla kypsennettyä kalaa, joka tarjottiin oliiviöljyn kanssa. Tarjolla oli sekä kuhaa että ahventa, ja pidin enemmän kuhasta. Jouduin antamaan annokselle heti täyden kympin.

Samoilla linjoilla olin endiivi-sinihomejuustosalaatin kanssa. Hyvin simppeliä, hyvin hyvää!

Dukkah-maustettu lohi herätti keskustelua. Koko seurue oli yksimielinen siitä, että lohi oli erinomaista ja sen kypsyys täydellinen. Olimme myös yksimielisiä siitä, että annos sopisi paremmin pää- kuin alkuruoaksi, että sen kanssa samalle lautaselle ei tarvita kastikkeita tai muuta kuin nämä fenkolit ja että ”tilpehöörit” kuten perunat voi sitten tilata erikseen tilpehöörilistalta oman maun mukaan.

Lohi pääraaka-aineena jakoi silti hieman mielipiteitä, sillä lohi saatetaan kokea arkiseksi ja tylsäksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi itse en olisi todennäköisesti valinnut lohta listalta, mutta nyt kun maistoin tätä annosta, suosittelisin sitä ehdottomasti kakille. Joillekin toisille lohi edusti sitten lohturuokaa ja he kokivat, että se nimenomaan olisi hyvä asia listalla. Niin tai näin, parempaa lohta en ole ehkä koskaan syönyt.

Toisena kalana tarjottiin kokonainen pannulla paistettu siika, jonka kanssa pöytää kannettiin salsa verdeä ja uppopaistettuja ruusukaaleja sitruunalla ja kapriksilla. Uuh, miten hyvää!

Liharuokana maistoimme kahta entrecôtea: kyyttöä ja black angusta. Molemmat toki kotimaisia, ja kyyttö jopa Pipsan serkun tilalta! Lihojen kanssa tarjottiin kahta erilaista majoneesia, retikkaa, uppopaistettuja papuja ja hillottuja sinapinsiemeniä.

Lihat olivat hyvin erilaisia: kyyttö tiiviimpää ja black angus mureampaa.Vaikea sanoa, kumman ottaisin listalle. Majoneesia en syö yleensä lihan kanssa, ja hillotut sinapisiemenet olivat omaan suuhuni paremmin sopiva lisuke lihalle. Rouva taas rakasti erityisesti majoneeseja.

Ensimmäinen jälkiruoka oli timjamilla maustettu vispipuuro. Se sai suurin piirtein koko pöytäseurueen huokailemaan ihastuksesta. Minulle vispipuuro on yksi niitä harvoja ruokia, joista en pidä sitten pienimmässäkään määrin, ja edes timjami ei poistanut sitä karvasta jälkimakua, jonka puolukkapuuro jättää suuhun.

Toinen jälkiruoka oli enemmän mieleeni: pavlova, lemon curdia ja earl gray -jäätelöä. Jäätelö ehti luikerrella etanan tavoin pois annoksen päältä ennen kuin sain siitä kuvan. Oi, miten yllättävää ja hyvää earl gray -teen mausta tuttu bergamotti olikaan jäätelössä, ja pavlova on takuuvarma hitti, jos se päätyy ravintolan listalle. Kesällä lemon curdin sijaan lisukkeena olisi tietysti tuoreita marjoja.

Palautetta annettiin suut vaahdossa ja kynät sauhuten. Ruoan suhteen Sikke’s oli kuitenkin juuri niin toivomallani linjalla kuin olla voi, että oli vaikea olla kehumatta ja ylistämättä jokaista annosta ihan vähän liikaa. Povaan ravintolalle jo nyt kovaa menestystä!

Sikke’s avautuu huhtikuun alussa, ensin ilmeisesti hieman pienemmin tai suppeammalla menulla ja huhtikuun puolivälin jälkeen täydellä höyryllä. Varauskalenteri on jo auki.

Lisää ravintola-aiheisia postauksia avainsanan ’Ravintolat’ alla!