Remonttikonsultti, osa 5: Lautalattiat

Asuntokauppojen jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli lattian kunnon tutkiminen. Olimme jo ennen kauppoja raottaneet rumaa linoleumia eräästä nurkasta sen verran, että näimme sen alla olevat laudat. Emme kuitenkaan olleet avanneet koko lattiaa emmekä tienneet, mitä muista huoneista löytyisi. Samana iltana, kun kaupat oli tehty, lähdimme sydämet pamppaillen repimään linoleumeja irti.

Lautaa. Jokaisessa huoneessa oli lautaa. Hyväkuntoista ja tasaista, vaikkakin valkoisella kitillä kuorrutettua. Sitten poksautimme auki pullon samppanjaa.

Lattialistat talteen

Alkuperäiset, leveät lattialistat olivat meille tärkeät, joten halusimme kunnostaa ne ja laittaa ne myöhemmin takaisin. Kaikki listat nimettiin ja numeroitiin, ja piirsin niistä kartan, jotta oikea lista löytäisi takaisin omalle paikalleen.

Listat irtosivat seinistä aika helposti, tosin joidenkin irrottamisessa tarvittiin kunnon vipuvartta ja vähän rautasahaa. Joistain seinistä irtosi myös isoja paloja listoja irrottaessa.

Lattiat sileiksi

Rouva tiesi heti, että hän haluaisi vaalean, maalatun lautalattian. Vaikka lattia olisi kunnostettukin jollain toisella menetelmällä, se olisi joka tapauksessa pitänyt hioa.

Löysimme Keltaisten sivujen kautta herttaisen Teuvon, joka sekä hioi että maalasi lattiat. Hän toi omat välineensä mukana, joten meidän ei tarvinnut huolehtia niiden vuokraamisesta.

Öljymaalia lattiaan

Lattioiden kunnostamisessa olisi ollut ainakin neljä vaihtoehtoa: lakkaaminen, vahaaminen, öljyäminen tai maalaaminen.

Lakkaamista emme edes harkinneet, sillä emme halunneet puunväristä lattiaa. Lisäksi jos lattia olisi jätetty puulle ja lakattu, lautojen raot olisivat jääneet valkoisen ja punaruskean kirjaviksi vanhasta lattiamaalista ja kitistä.

Vahaamalla tai öljyämällä olisi varmasti saanut kivan pinnan, mutta aloimme epäillä, saisiko aineita enää irti lattiasta, jos maalaaminen alkaisikin tuntua paremmalta vaihtoehdolta.

Onneksi ratkaisu oli kuitenkin selkeä. Peittävä maalipinta sopi mielestämme parhaiten vanhaan lattiaan, jonka lautojen väleissä on hieman rakoa. Maalaaminen ei siis tehnyt lattiasta liian tasaista, mikä saattaisi käydä uudemmalle lattialle.

Halusimme maalata lattian perinteisellä pellavaöljymaalilla, joka kuluu kauniisti. Maaliksi valitsimme Uula-tuotteen Ovi- ja ikkunamaalin, sillä vuonna 2003 Uulalla ei vielä ollut tuotevalikoimassaan lattiamaalia. Kovempaa ja kiiltävämpää pintaa olisi saanut vaikkapa Tikkurilan Betoluxilla, jolla voi maalata mitä vain puusta betoniin.

Maalivalinta on lähes kymmenen vuoden käytössä ehtinyt osoittaa sekä hyvät että huonot puolensa. Hyviä puolia ovat sen kaunis kuluminen ja patinoituminen. Maalipinta myös tuntuu miellyttävältä jalkaan. Huono puoli taas on maalipinnan pehmeys, sillä lattia tuntuu likaantuvan nopeasti eikä se puhdistu pelkällä pyyhkimisellä. Väri on kuitenkin pysynyt samana.

Viime kesänä maalasimme mökkimme lattian Uula-tuotteen Puulattiamaalilla, ja samaa maalia käytettiin myös naapuriasuntomme eteiseen. Nähtäväksi jää, miten se käyttäytyy ajan kanssa. Se tullee olemaan valintamme myös naapuriasunnon lattian kunnostamisessa, sitten kun sen aika tulee.

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 – 2005 ja 2011 – 2012.

Edelliset osat:
1: Asunnon ostaminen
2: Asunnon pohjaratkaisu
3: Mallintaminen SketchUpilla
4: Remontinhallinta