Saaristossa paistaa aina

Sisämaan kasvatille saaristo on eksoottinen paikka. Meri on läsnä kaikkialla, ja se tekee kaikesta kovin erilaista kuin mantereella: ihmiset liikkuvat veneillä ja lautoilla, luonto näyttää toisenlaiselta ja ilmastokin on aivan toinen kuin sisämaassa.

Joku sanoi kerran, että saaristossa paistaa aina aurinko. Se ei tietenkään pidä aivan paikkaansa, mutta sunnuntaina Turun saaristoa helli kyllä sellainen auringonpaiste, että oli vaikea muistaa, että nyt on joulukuun viimeinen viikko. Kuvat voisivat olla alkusyksyltä. 

Viikonloppuna tuli mietittyä sellaistakin asiaa, että miksiköhän lumetonta talvea kutsutaan mustaksi? Tästä lumettomuudesta kun päällimmäisenä mieleen jää vihreys.

Harmi vaan, että muu viikonloppu olikin sitten melko myrkyisää ja sateista, ja jouduimme viettämään lauantainakin koko päivän sisätiloissa.

Sunnuntaina oli taas lähdettävä paluumatkalle hyvissä ajoin, sillä siihen tarvittiin yksi kuljetus yhteysaluksella ja kolme lauttamatkaa lossilla. Vain kahden lautan aikataulut oli sovitettu yhteen, ja kahta muuta odotimme yhteensä 2,5 tuntia.

Kaiken kaikkiaan paluumatka Helsinkiin kesti kuusi tuntia, ja sen pelasti Netflix ja Mimi ja Kuku, jota tyttö katseli monta jaksoa puhelimeni näytöltä. Nyt hän osaa jo itse aloittaa uuden jakson ja käynnistää toiston, jos se vahingossa keskeytyy. Loppumatkasta taas Mimi ja Kuku soivat Spotifysta. Oi ihana mobiiliteknologia!

Mökkiviikonloppu vierähti nopeasti, ja olisihan näissä oloissa voinut hyvin viettää enemmänkin aikaa. Kiitos ystävillemme kutsusta ja mökin omistajille yösijan lainasta!