Sähköinen vauvamagneetti
Kumma juttu, miten sähköjohdot ja pistorasiat vetävät vauvaa puoleensa kuin magneetit.
Välillä tuntuu kuin tyttö vaeltelisi määrätietoisesti ympäri asuntoa vain etsiskellen uutta johtoa, johon tarrautua. Äänettömästi kuin hattivatti.
Heti, kun silmä välttää, hän löytää jonkin johdon, kääntyy selälleen, pitää kaksin käsin kiinni johdosta ja kaluaa sitä.
Kun johto viedään pois, hän keskittyy työntämään sormiaan pistorasioihin.
”Ei.”
”Isi sanoo ei.”
”Ei saa.”
”Ei. Ei. Ei.”
Tyttö katsoo suoraan silmiin, hymyilee leveästi ja jatkaa pistorasian räpläämistä.
”Katsopas Pampula, miten kiva puupalikka tuossa lattialla on”, yritän ja siirrän lapsen pois pistorasian luota. Ei auta. Hän mönkii hetkessä seuraavalle pistorasialle ja jatkaa tökkimistä. Kun pakkosiirrän hänet jälleen pistorasian luota, hän puhkeaa itkuun.
”No hyvä on, ota sitten tuo kaukosäädin.”
Nyt mietin, pitäisikö minun huudahtaa kieltoni vieläkin ponnekkaammin vai antaa koko asian olla. Innostaako kieltämiseni häntä leikkimään johdoilla ja pistorasioilla yhä enemmän?
Vauva ei voi mitenkään saada purtua sähköjohtoa poikki, eikä pistorasiastakaan ole käytännössä mahdollista saada sähköiskua kuin työntämällä reikiin kaksi kapeaa metalliesinettä yhtä aikaa. Ennen kuin hänen koordinaatiokykynsä on kehittynyt sille asteelle, hän on varmasti jo menettänyt muutenkin mielenkiintonsa pistorasioiden tunnustelemista kohtaan.
* * *
Huom, ettei nyt kenellekään jää väärä kuva: pistorasian tökkiminen on vaarallista, ja siitä voi saada sähköiskun yhdelläkin metalliesineellä, jos huonosti käy. Meidän rasioissamme on sellaiset suojaläpät, että molempiin reikiin on todella työnnettävä yhtä aikaa jotain, jotta läpät aukeaisivat. Kaikilla tällaista suojausta ei tietenkään ole.