Sängyn takaisinvaltaus

Tällä viikolla tapahtui jotain merkittävää.

Saimme vallattua sänkymme takaisin itsellemme, kun vauva siirtyi nukkumaan… no… lattialle.

Huomaatkos, mikä pilkistää sänkymme takaa? Sehän on vanha kunnon kupla! Se matkasänky, jossa tyttömme nukkui kolme vuotta kaikilla matkoilla ja hyvin pitkään kotonakin, kun pidimme kuplaa tytön pinnasängyssä patjan päällä. Nyt se siirtyy siskolta veljelle.

Mutta mitäs pojan unien kanssa on tapahtunut sitten viime kuuleman?

Kerroin aiemmin, että poika nukkui hyvin ja heräsi useimmiten vain kerran yössä.

Neljän kuukauden iässä kaikki muuttui, ehkä kiinteiden ruokien aloittamisesta johtuen, ja poika alkoi heräillä pahimmillaan tunnin välein. Ei hän läpi yötä huutanut vaan tyyntyi aina saadessaan maitoa, mutta yöt olivat joka tapauksessa katkonaisia.

Lopulta päätimme, että siirryn nukkumaan patjalle olohuoneen lattialle ja hoidan myös toisen viikonloppuöistä vauvan kanssa. Joinain viikkoina Rouva sai nukkua myös yhtenä arkiyönä ja minä heräilin syöttämään vauvaa. Nukuimme vuorotellen olohuoneen lattialla reilun kuukauden verran.

Tilanteet kuitenkin muuttuvat, ja joinain öinä alkoi näyttää, että vauvan nukkuminen parantuisi jälleen. Sitten tuli eteen kuitenkin uusi asia: poika alkoi liikkua öisin sängyssä, ja kävi ilmiselväksi, että hän ei voinut nukkua enää sängyssä, josta hän pääsee putoamaan.

Päätin, että kokeilemme täysin uutta nukkumajärjestelyä, jota emme tytön kanssa koskaan kokeilleetkaan: poika saa nukkua nyt kuplasängyssä meidän sänkymme vieressä. Siitä häntä on helppo syöttää yöllä, mutta ei tarvitse pelätä että hän putoaisi jostain. Ja tottuupa nukkumaan kuplassakin, mikä on hyvä juttu tulevia matkoja ajatellen.

Samalla, kun poika siirtyi nukkumaan kuplaan, minä päätin myös siirtyä olohuoneen lattialta takaisin omaan sänkyyn. Olemme nyt nukkuneet Rouvan kanssa ensimmäistä kertaa vierekkäin viiteen kuukauteen, ja kyllähän se on aika mukavaa. On myös mukavaa nukkua ilman vauvaa, kun tilaa sängyssä onkin taas merkittävästi enemmän.

Voi olla vähän aikaista sanoa mitään, mutta nyt tuntuu, että pojan yöunet olisivat taas muuttuneet levollisemmiksi. Jos hän vielä muutama viikko sitten heräsi yössä jopa 6 – 7 kertaa, nyt hän on herännyt syömään vain 2 – 3 kertaa, ja parina yönä (kun olin itse vahtivuorossa) vain kerran.

Myös päiväunirytmiä on yritetty opetella, ja monina päivinä hänet saa nukahtamaan yhden aikoihin 1 – 2 tunnin päiväunille.

Mutta hei, kukas sieltä tuijottaa? Nyt olisi aika ottaa ne päiväunet.