Satokauden tilinpäätös

Puutarhamökkikausi päättyi virallisesti viime viikkoon. Mökillä kyllä käydään vielä puuhastelemassa silloin tällöin, mutta vedet on jo katkaistu. Nyt on siis paikallaan luoda katsaus päättyneeseen satokauteen ja pohtia, mikä toimi ja mikä ei.

Aloitetaan parhaasta onnistumisesta: kasvihuonekurkuista.

Kurkut kasvavat kasvihuoneessa erinomaisesti. Kurkkujen kanssa kävi keväällä kyllä jotain hassua ja siemenistä iti vain kaksi, joten saimme vain kaksi kurkkuköynnöstä. Syötävää ne tekivät hienosti, mutta ei olisi haitannut, vaikka kurkkuja olisi tullut enemmänkin. Ensi kesänä yritämme saada taas kolme kurkkuköynnöstä.

Todella hienosti kasvoivat myös avomaankurkut, joita meillä oli kaksi todella isossa saviruukussa ja yksi multasäkissä. Saviruukussa kasvaneet tuottivat satoa paremmin, ja myös avomaankurkkua söimme runsaasti pitkin kesää. Osa kurkuista on säilötty chilikurkuiksi ja pikkelsiksi jääkaappiin.

Tomaattien suhteen tulokset ovat ristiriitaiset. Tomaatteja meillä oli peräti 18, mutta ne eivät tehneet lainkaan niin paljon satoa kuin voisi kuvitella. Niitä olisi ehkä voinut leikellä ja latvoa reippaamminkin, sillä kasvihuone oli loppukesästä aikamoinen viidakko. Parhaan sadon tekivät keltainen Yellow Submarine ja punainen Zuckertraube. Oranssit Sungoldit olivat pieniä mutta aivan tajuttoman makeita ja aromaattisia.

Sen sijaan isommat tomaatit olivat aikamoisia pettymyksiä. Zlatava-lajike teki vain kymmenisen tomaattia, ja häränsydämiä piinasi alkuun latvamätä. Häränsydäntomaatteja taidettiin lopulta saada niitäkin kymmenisen kappaletta, mutta sanoisin, että panos-tuottosuhteen puolesta ei jatkoon.

Aivan ehdottomasti kertaluonteiseksi kokeiluksi jäävät cantaloupe-melonimme. Kolmesta kasvista vain yksi tuotti hedelmiä, niitä oli viisi ja ne olivat hieman greippiä isompia.

Makealta ja hyvältä meloni kyllä maistui ja hauska niitä oli kokeilla, mutta ei maksa ensi kesänä vaivaa.

Kerrotaan sitten samalla suurimmasta epäonnistumisestamme: kaaleista. Kasvatimme kasvatuslaatikossa keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia. Alkukesästä kaalit kasvoivat hienosti harson alla, mutta sitten ne alkoivat kasvaa niin korkeiksi, että harsoa ei saanut niiden päälle enää tiiviisti, ja niihin iski jokin kaaliperhonen (tmv.).

En tiedä, johtuiko epäonnistuminen juuri siitä, mutta sekä keräkaalit että kukkakaalit kasvoivat todella hitaasti, jäivät pieniksi ja lopulta mätänivät käsiin. Nekin kaalit, jotka näyttivät kasvavan (kuten alla oleva kukkakaali), ehtivät pilaantua ennen kuin ne olivat kypsiä. Ei jatkoon.

Vain ruusukaalit näyttävät selvinneen ja tuottavat myös kivasti satoa. Ruusukaali kypsyy melko myöhään, joten olemme keränneet niitä vasta kerran ja suurin osa sadosta on edelleen noukkimatta.

Mutta kyllähän ne ihan ruusukaaleilta näyttävät ja ovat myös maultaan todella hyviä! Näitä voisin kyllä laittaa myös ensi kesänä.

Perunan nostimme maasta muutama viikko sitten. Yksi kasvatuslaatikollinen siikliä tuotti muutaman kilon perunaa, ja ne ovat niin hyviä, että perunankasvatus saa jatkoa myös ensi kesänä. Kuvassa keskikesällä nostamamme ”varhaisperunat”. Syksyn lähestyessä kokoa oli tullut jo reippaasti lisää.

Sen sijaan porkkanat… ohhoh. Sato on vielä keräämättä, sillä sillä ei ole mikään kiire, mutta kun nyhdin muutaman porkkanan irti kasvatuslaatikosta, huomasin, että olemme kasvattanet lähinnä baby-porkkanoitakin pienempiä hammastikkuja.

Tässä on ehkä käynyt sellainen juttu, että porkkanat ovat kärsineet ahtaudesta, sillä niitä on harvennettu liian vähän. En aio luovuttaa näiden kanssa, ja ensi kesänä niitä on siis jaksettava myös harventaa. Maku on kuitenkin erittäin hyvä, eikä tänä kesänä edes porkkanakärpänen näytä iskeneen satoon.

Omia mansikoita saimme pari kourallista. Yhdessä laatikossa kasvaa muutama tupsu polka-lajiketta ja jotain ahomansikan kaltaista mutta sitä suurempaa lajiketta, josta en tiedä, mitä se on.

Vadelmia tuli tänä kesänä todella kivasti, ja saimme vadelma-aikaan päivittäin tai parin päivän välein rasiallisen tai pari marjoja. Ne olivat tänä vuonna myös supermakeita ja suuria ja niissä ei ollut lainkaan matoja.

Karhunvatut sen sijaan kärsivät kuivuudesta, ja marjoja ei tullut kuin muutama.

Saimme tänä vuonna kerättyä talteen myös muut marjat. Puna-, musta-, valko- ja viherherukoita saatiin kaikkia oikein kivasti, ja puna- ja valkoherukoita riitti myös pakastimeen. Karviaissato oli pieni.

Luumupuun sadosta emme viime kesänä päässeet nauttimaan lainkaan, sillä hedelmää tuli todella vähän. Tänä vuonna oli hyvä luumuvuosi, ja saimme supermakeaa keltaista luumua jopa muutaman kilon.

Myös omat herneet olivat todella makeat, ja ensi kesänä voisin laittaa hernettä tämän vuotista enemmänkin, jos vain johonkin saadaan mahtumaan.

Pitääkö ne omenat vielä mainita? Kyllä, niitäkin oli.

Näiden lisäksi Rouva keräsi talteen runsaasti basilikaa, oreganoa, timjamia, korianteria, rosmariinia ja lehtipersiljaa. Ja vähän tilliä.

Maa-artisokkaakin tulee reilusti, mutta sitä en kaiva esiin ennen kuin niiden varret alkavat lakastua. Olihan tässäkin jo aika lailla. Onneksi nyt saa levätä reilut puoli vuotta ennen kuin homma alkaa taas alusta.