Se kaunein sana

Tyttö on viime viikkoina oppinut taas paljon uusia sanoja.

Kaunein niistä ei ole ”ei-ei-ei”, jonka hän sanoo päätään puistellen.

Se ei ole myöskään ”kukkuu”, vaikka lapsi toteaa se aivan oikeaoppisesti, kun hänelle sanotaan: ”Pestään käet”.

Se ei ole ”haa-ukka” eikä ”pii-tää”.

Kisaa eivät voita ”pois”, jonka hän sanoo riisuessaan, tai ”anna”, jonka hän huudahtaa yleensä kulmat kurtussa ja hyvin vaativasti.

Vaikka hän vastaa tervehdykseen: ”Moi”, pyytää janoonsa ”että” ja tunnistaa, että vihainen lintuhahmo on ”ää pöö”, nekään eivät ole isin korville sellaista musiikkia kuin se yksi sana:

”Isi.”

Sanoitko kulta isi? Missä on isi?

”Isi.”

Voi pieni. Olihan se jo aikakin.