Se pyörä, jossa on valkoinen kori
Hei, oletkos sinä se tyttö, jolla on uusi pyörä? Esittelisitkö vähän, miten sillä ajetaan?
No, pyörähän ei ole varsinaisesti uusi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun kirjoitin tytön vanhan pyörän jääneen pieneksi, päätin hankkia hänelle isomman pyörän. Käytettynä. Edellinen pyörähän ei puolestaan ollut edes varsinaisesti vanha: se oli ostettu vuosi sitten, ja sen ajokerrat voi laskea muutaman käden sormilla.
Katselin pyörää ensin netistä useammastakin paikasta ja ehdin laittaa viestin parille myyjälle, mutta pyörät olivat jo menneet, vaikka ilmoitukset oli lisätty alle vuorokausi aiemmin. Todella: käytetyt lastenpyörät käyvät ilmeisesti netissä kaupaksi kuin kuumille kiville.
Sitten keksin laittaa tytön päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmään viestin ja kysyä, olisiko jollain pieneksi käynyttä 16-tuumaista tyttöjen pyörää. Mikä tahansa kävisi, kunhan siinä vain on etukori. Se oli nimittäin ainoa asia, jota tyttö uudelta pyörältään toivoi.
Ei mennyt varmaan kuin vartti, kun sain viestin, että sopiva pyörä olisi noudettavissa vain muutaman korttelin päästä, ja sovimme treffit samalle illalle. Pyörän hinnaksi sovimme 40 €.
Pyörä on sopivasti elämää nähnyt, eli kun sillä kaatuilee ja sitä kolhii, uudet naarmut eivät niin haittaa.
Tyttö ei näitä kolhuja nähnyt, vaan hänestä pyörä oli ihana. Ja siinä oli valkoinen kori.
Tällä mennään sitten ainakin tämä ja ehkä vielä seuraava kesä. Oma tavoitteeni olisi totuttaa tyttö pyöräilyyn vähintään sen verran, että hän jaksaa polkea kotoa puutarhamökille ja takaisin. Nyt olemme lähinnä polkeneet pyörällä metrolle ja kulkeneet suurimman osan matkasta raiteita pitkin.
Siirtolapuutarhan alue on kyllä erittäin hyvää pyöräilyn harjoittelemiseen, sillä autoja ei varsinkaan viikonloppuisin liiku hiekkateillä kuin poikkeustapauksessa.
Kun ilmat tästä lämpenevät, voimme kätevästi pyöräillä vielä puutarhamökiltä Kivinokan uimarannalle, johon on matkaa mökiltä vain kilometri.
Kivinokka on puolestaan alue Herttoniemen siirtolapuutarhan tuntumassa. Se on kaikille avointa virkistysaluetta, ja moni varmasti yllättyy, miten niin metsäistä puistoaluetta löytyy niinkin keskeiseltä paikalta Helsingistä.
Kivinokassa on myös kesämökkejä mutta niissä ei ole samalla tavalla omia rajattuja pihoja kuin siirtolapuutarhassa, vaan pihat ovat puistoaluetta.
Nyt kävimme vain katsomassa rantaa ja käännyimme takaisin. Itseäni ei olisi voinut vähempää innostaa mereen pulahtaminen, mutta tytön silmät säkenöivät, kun hän näki pienen hiekkarannan ja kaikki ne hiekkalelut ja liukumäen, joka oli vesirajan tuntumassa.
Mitäpä jos kuitenkin palattaisiin jo takaisin puutarhamökille, ja tullaan takaisin rannalle sitten, kun sää on vähän lämpimämpi?
Nälkäkin on jo.
