Sinä kannoit häntä yhdeksän kuukautta, nyt on minun vuoroni
Tämä juttu käsittelee lapsenkantovälineitä. Se sisältää kolme osaa, kaksi kysymystä ja kutsun Kantokiertue 2012 -tapahtumaan.
Osa 1: Roikotin
Tarkkasilmäinen lukija havaitsi Vaasan-juttuni kuvituksessa, että tyttö katseli Kuntsin taidemuseota Baby Björnin rintarepussa, joka on kuulemma myös roikottimeksi nimetty.
Rouva osti kyseisen kiistellyn kantovälineen Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Kokeilin sitä pari kertaa, ja tyttö vihasi sitä, ettei repusta nähnyt muuta kuin isänsä rinnan. Näimme kuitenkin kerran naisen, joka kantoi omaa samanikäistä vauvaansa samanlaisessa vehkeessä, mutta vauva oli sijoitettu siihen kasvot menosuuntaan. Loistoidea! Näinhän tyttö näkee ympärilleen ja pysyy tyytyväisenä!
Virhe. Eeppinen.
Tyttö kyllä viihtyi hyvin repussa, mutta enpä arvannutkaan, että sekä tämä kantoväline että asento, jossa kannoin tyttöä ovat ilmeisesti lähestulkoon pahinta, mitä lapsen kehitykselle voi tehdä.
Rintareppu on joissain paikoissa tuomittu haitalliseksi sekä lapsen lonkille, selkärangalle että sukuelimille. Huh. Kasvot menosuuntaan kantaminen taas voi olla haitallista sekä selkärangalle että lapsen psyykelle. Lapsi saa tässä asennossa liikaa ärsykkeitä, stressaantuu ja kasvaa lopulta ahdistuneeksi aikuiseksi.
Kuten arvata saattaa, aiheesta löytyy lukemattomia väittelyjä, mutta linkit puolueettoman osapuolen tekemiin tutkimuksiin loistavat poissaolollaan. Tutkimustulokset eivät myöskään ole kiistattomia.
Soitin neuvolaan, sillä ajattelin, että heillä voisi olla tästä asiasta jokin näkemys. Olemme aiemminkin havainneet, että neuvolassa ei oikeastaan haluta ottaa kantaa juuri mihinkään, ja tässäkään tapauksessa heillä ei ollut mitään sanottavaa. Minua kehotettiin ottaamaan yhteyttä lastentarvikkeiden myyjiin. He osaisivat neuvoa.
Ohhoh, lastentarvikkeiden myyjätkö ovat niitä puoluettomia asiantuntijoita, joilta voi kysyä lasten terveyteen liittyvistä asioista?
Kysymys 1: Onko jollain täysin puolueettomasta lähteestä saatua tieteellistä tutkimustietoa siitä, että Baby Björnin rintareppu sekä lapsen kuljettaminen nenä menosuuntaan ovat lapselle haitallisia?
Eikö kyseisen vehkeen myynti pitäisi silloin kieltää?
Osa 2: Kantoliina
Kantoliinasta kokemukseni ovat kahdenlaisia. Vastasyntyneen kantaminen kehtosidonnassa ei toiminut oikeastaan lainkaan. Lapsi oli kuumissaan ja näytti jotenkin litistyneeltä. Rouvalla meni liinan sitomiseen niin pitkään, että lapsi huusi kuin syötävä siinä vaiheessa, kun hänet oli tarkoitus sujauttaa liinan sisään. Luovutimme.
Olen nyt yrittänyt uudestaan ja opetellut tekemään kietaisuristin. Ja hei, se toimii! Tyttö on siinä takaraivo menosuuntaan, mutta hän voi kuitenkin halutessaan käännellä päätään, ja katseleekin tosi mielellään sivuille.
En voi kuitenkaan olla miettimättä yhtä asiaa.
Kysymys 2: Miksi tämä kantoliina on sitten niin paljon parempi kuin Baby Björnin roikotin, vaikka mielestäni lapsi on siinä kutakuinkin samassa asennossa ollessaan kasvot kantajaan päin?
Ei pidä ymmärtää väärin, en ole mikään Baby Björn -kannattaja, mutta en myöskään purematta niele kaikkea faktana esitettyä, jos perustelut kuulostavat enemmänkin mielipiteiltä.
Osa 3: Kantokiertue
Kolmas vaihtoehto kanniskeluvälineeksi on kantoreppu. Siitä minulla ei ole vielä kokemusta, mutta pian on. Sain kunnian osallistua Ipanaisen järjestämään Kantokiertue 2012 -tapahtumaan, joka alkoi eilen ja jossa Tulan kantoreppu kiertää kahden ja puolen kuukauden ajan bloggarilta toiselle.
Omia kokemuksiani kantorepusta voitte siis lukea välillä 25.9. – 7.10.
Lisätietoa Kantokiertueesta Facebookissa: http://www.facebook.com/events/411310358928917/
BTW, kun liityt tapahtuman seuraajaksi Facebookissa, osallistut yhden Tula-kantorepun arvontaan!
Pysy kuulolla!