Synttärit The Cockissa
Eilen oli Rouvan syntymäpäivä. Vein hänet sen kunniaksi illalla syömään, ja valitsin paikaksi Kasarmitorin laidalle hiljattain avatun The Cockin (Fabianinkatu 17).
Huomasin heti, että nyt kun on käynyt juuri ruokakuvauskurssilla, on kauheat paineet näiden ruokakuvien kanssa. Yritin siis vähän tsemapata ja ottaa kuvia, joista Tim Clinchkin olisi ylpeä. Ja sitten vielä muistaa mitä kuvien käsittelystä opetettiin.
Olen todella huono ostamaan lahjoja, joten päätin olla hankkimatta Rouvalle mitään tavaraa. Sen sijaan hyödynsin erityistä supervoimaani, ja suunnittelin meille kesälomamatkan aikatauluineen. (En muuten ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät halua suunnitella lomiaan. Sehän on lähes yhtä hauskaa kuin itse lomailu, ja myös tutkitusti rentouttaa enemmän kuin itse loma.)
Olemme siis puhuneet mahdollisesta Ahvenanmaan matkasta jo pitkään, mutta emme olleet laittaneet matkan eteen tikkuakaan ristiin. Tai niin Rouva luuli.
Minä kaikessa hiljaisuudessa selvittelin aikatauluja ja katselin majapaikkoja – ja sitten tein myös varauksia. Voi olla että jokin muutos niihin vielä tulee, mutta tärkeintä on, että pääsemme yhtenä iltana illalliselle Smakbyhyn ja yövymme pari yötä Kvarnbo Gästhemissä, joka näyttää kuviensa puolesta ehkä maailman kauneimmalta majatalolta. Vähän Maarianhaminaa, vähän Turkua ja vähän Muumimailmaa, kun siellä päin ollaan. Sitten tein vielä varauksen Pizzariumin omistajien uuteen Osteria Ovoon Turussa.
Ja pitihän tämä suunnitelma dokumentoida pääpiirteissään johonkin muotoon, joten piirsin siitä kartan.
The Cock oli mukavan rento paikka, sillai oikeasti ja kivalla tavalla.
Ja ilmeisen suosittu. Maanantai-ilta, ja ainakin yläkerrassa oli kaikki pöydät täynnä.
Alkuun otettiin lihavat osterit, arancini-riisipalloset ja parsakaalitempurat. Ehdottomasti suosittelun arvoisia kaikki!
Oma pääruokani oli inkiväärillä, chilillä ja kookosmaidolla maustettu annos nuudeleita, kasviksia ja ”veefiä”. Siis kasvispohjaista lihankorviketta, joka sopii vegaaneillekin. Annos oli maukas, mutta ei se minua vegaaniksi saanut käännytettyä.
Rouvan vongolepasta sen sijaan voisi saada minut muuttamaan Italiaan. Tai hetkinen, eihän sinne tarvitse muuttaa, kun tätä saa Helsingistäkin! Herkkua. Chili oli kuitenkin sen verran voimakasta, että lapselle pasta ei yllättäen maistunut.
Ja lapsen väsymyksen asteesta johtuen jouduimme lopettamaan illallisen pääruokiin, ja kävin vain luomassa haikean katseen jälkiruoaksi tarkoitettuun kakku-buffet’hen. Ehkä sitten ensi kerralla.
Tällaiselle paikalle oli tilausta. Tulen ehdottomasti uudelleen!
Nyt sitten suunnittelemaan lisää sitä kesälomaa ja Ahvenanmaan-matkaa.