Syntymäpäiväpoika

Elämässä on liian vähän syitä juhlia, tuumimme. Koska omien syntymäpäivien juhliminen ei ole kiinnostanut aikoihin, eikä ole kissaakaan ristittävänä, järjestimme keskiviikkona Eppu-koiralle 11-vuotisjuhlat!

Juhlat olivat mielessä jo vuosi sitten, kun Eppu täytti kymmenen, mutta suunnitelmat sekoittuivat sekä kesken olevasta keittiöremontista että vain pari viikkoa aiemmin saaduista suurista uutisista.

Nyt saimme juhlat järjestettyä ja kutsuimme paikalle kaikki lähistöllä asuvat ystävät, jotka ovat hoitaneet Eppua vuosien aikana.

Lahjat olivat päivänsankarin näköisiä ja mieluisia.

Pieni tyttö viihtyi hyvin vieraiden seurassa ja syleissä.

Ruokatarjoilu näytti tutulta. Hei, tämähän on aivan samaa kuin pari viikkoa sitten: karitsahampurilaisia ja lohkoperunoita! Pihvit toimivat erittäin hyvin myös uunissa paistettuina ja juuri ennen ruokailua paistinpannulla lämmitettyinä. Kasvissyöjille oli tarjolla kotitekoisia kasvispihvejä.

Jos minun pitäisi valita yksi jälkiruoka, jota söisin lopun elämääni, se olisi omenapiirakka. Ehkä juuri tämä.

Päivänsankari arvosti omaa karppausillallistaan: vuohen gruyeriä, kartisanjauhelihapihvejä, meetvurstia ja naudan jauhelihaa.

Paperiin käärityt herkkuyllätyksetkin olivat hänen mieleensä.

Myös muut kääreet olivat kiinnostavia.

Mikä se on? Pallo, joka haukkuu tai kurnuttaa – riippuu siitä, miten kovaa sitä puristaa.

Tytön kummitäti neuvoi meitä aiemmin, että lelut kannattaa nimetä niiden antajan toisen nimen mukaan. Saanko siis esitellä, tässä on Marjukka!

Eppu kiittää juhlista! Kyllä hänellä onkin mahtavia ystäviä!