Taana-aika!
Tässä kuvassa Punahilkan tuntemattomampi kaupunkilaisserkku Valkohilkka pakenee pientä urbaania sutta.
Ei sittenkään, vaan pieni tyttö valmistautuu yhteen viikon kohokohdista: saunailtaan! Päällään hänellä on mummolta ja papalta syntymäpäivälahjaksi saatu uusi kylpytakki.
Niin, meillähän on tosiaan nykyisin oma saunavuoro. Taloyhtiöömme rakennettiin putkiremontin ja sen jälkeen alkaneen ullakkorakennusurakan yhteydessä saunatilat, ja ne on nyt otettu käyttöön.
Saunatiloja on itse asiasssa kahdet. Ensimmäiset saimme käyttöön jo alkuvuodesta, ja niissä on vuoropäivin yleiset vuorot miehille ja naisille. Olemme käyneet tytön kanssa yleisillä vuoroilla jo parin kuukauden ajan ja totutelleet saunomiseen vähitellen. Ensimmäisillä kerroilla hän ei halunnut ollut saunassa muutamaa minuuttia kauempaa, mutta aina hän lähti sinne innoissaan seuraavalla kerralla.
Hän alkoi jo ehdotella lauantaiaamuisin heti herättyään: ”Taana-aika!” Siis sauna-aika. En tiedä, mistä hän keksi, että oli juuri lauantai ja saunapäivä.
No nyt toukokuussa avautuivat siis vihdoin toiset saunatilat, ja meilläkin on nyt ihan oma viikkovuoro. Pieni istuu omassa pienessä kylpyammeessaan lauteiden alimmalla tasolla ja kauhoo vettä muovimukilla lattialle. Sauna sijaitsee ullakkotiloissa, ja niiden yhteydessä on myös kattoterassi, jonne on kiva mennä vilvoittelemaan ja ihailemaan kaupungin yli avautuvia hienoja näköaloja.
Vuoro on maanantaisin, sillä järkeilimme, että olemme silloin kaikkein todennäköisimmin paikalla saunomassa. Viikonloppuisin on niin usein muita menoja, että vuoro jäisi usein käyttämättä, ja muina arki-iltoinakin tuntuu olevan harva se viikko jotain poikkeuksellista.
Odotin itsekin kovasti saunavuorojen alkua. Meillähän oli sauna omassa asunnossamme vielä kaksi asuntoa ja kaksitoista vuotta sitten, mutta silloin sitä ei tullut käytettyä. Asunto oli pienehkö kaksio, ja sauna sijaitsi keskellä sitä. Kun saunan lämmitti, koko asunto oli pitkään lämmin ja kostea. Itse taas en jaksanut istua saunassa kymmentä minuuttia pidempään. Lopulta huomasimme, ettemme jaksaneet lämmittää sitä enää juuri koskaan.
Sen jälkeisissä asunnoissamme meillä ei ole ollut saunaa, eikä taloyhtiöissä edes saunatiloja. Tyydyin käymään saunassa kuntosalilla ja kesäisin mökillä – enkä oikeastaan edes osannut kaivata saunaa kotioloissa. Kunnes päätös saunatilojen rakentamisesta tehtiin.
Pitkään sitä ehdittiinkin jo odottaa, mutta nyt se siis on täällä!
Taana-aika!
