Taapero New Yorkissa

Lupailin jo viime viikolla juttua siitä, miten nyt jo kuukauden takainen New Yorkin -matkamme meni hieman alle kaksivuotiaan lapsen näkökulmasta. Akuutimmat aiheet syrjäyttivät kuitenkin tämän postauksen useampaan otteeseen, mutta palataan nyt sen pariin.

Vuosi sitten kirjoitin vastaavan jutun, kun lapsi oli vasta yhdeksän kuukauden ikäinen. Nyt oli hauska verrata viime vuoden juttua tähän matkaan, ja otinkin vanhan juttuni tähän pohjaksi.

Kerrotaan kuitenkin ihan ensin, mitkä asiat matkasta jäivät lapselle itselleen mieleen, ainakin hänen puheidensa perusteella.

Ensinnäkin lentokone. Hän saattaa esimerkiksi kesken ruokailun todeta: ”Lentokoneella Nyy Ookkiin.” Hän on myös alkanut osoitella taivaalla näkyviä koneita ja huudahtaa ilahtuneena, kun näkee sellaisen: ”Lentokone! Nyy Ook!”

Toinen oli Toys R Usin sisämaailmanpyörä. Sitä muistellaan kaihoisasti harva se päivä: ”Maailmanpyöjässä.”

Ja kolmas asia oli saman kaupan ”ninonaunus”. Siis aidoin kokoinen ja liikkuva T-Rex.

Sitten vähän jorinaa käytännön järjestelyistä.

Matkalle mukaan

Tavoitteena oli lähteä matkaan mahdollisimman vähäisin varustein, ja mielestäni onnistuimme siinä. Matkaan lähti tällä kertaa:

• Kevyt matkasänky: Sama Koo-di Pop-up Bubble kulkee edelleen mukana. Emme lähtisi matkalle ilman, sillä kaikki nukkuvat paljon paremmin, kun lapsi on omassa sängyssään
• Matkarattaat: Ostin hyvin kevyet matkarattaat käytettynä, ja ne olivat hyvä hankinta. Vielä parempi hankinta olisivat olleet rattaat, joissa olisi ollut taaksepäin kallistuva istuin (päiväunia varten) sekä sadesuoja
• Omat vaipat: Jenkeistä saa ihan varmasti vaippoja, mutta en keksinyt oikein mitään hyvää syytä olla ottamatta paketillista omia vaippoja mukaan, kun ne kuitenkin kulkivat sinne vain yhteen suuntaan
• Nestemäinen Panadol: Jep, sen otin mukaan ihan varmuuden vuoksi, varsinkin kun koko alkuvuoden olimme kaikki vuorotellen nuhissa ja kuumeissa
• iPad: Ja siihen DVD:ltä ripattuja Mimi ja Kuku -jaksoja. Pelasti useamman ravintolakäynnin. Ja lentomatkan
• Muutama kuvakirja ja pari pehmolelua: Kirjoja pieni lueskeli lentokoneessa ja leluja halaili nukkuessaan
• Vaatteita: Pari mekkoa, muutama body, muutamat sukkahousut. Yksi lämpimämpi takki ja Stella-huppari. Yhdet kengät

Mitä sitten emme tällä kertaa ottaneet? Kantoreppu jäi matkasta, enkä myöskään ottanut kantorinkkaa, vaikka harkitsin sellaista jossain vaiheessa ja ostinkin sellaisena käytettynä ennen matkaa.

Lentäminen

Lentomatkat menivät melko kivasti. Molempiin suuntiin oli yksi välikohtaus, jossa tyttö yritti taistella unta vastaan ja kiukutteli sitten jonkin aikaa ennen kuin nukahti syliin.

Niin joo, pitää myöntää myös sellainen, että tulomatkalla tyttö piti laittaa lattialle nukkumaan, sillä hän oli sylissä liian kuumissaan ja levoton. Mainittakoon nyt vielä, että se ei ole millään tavalla suositeltavaa, ja lapsenkin pitäisi olla turvavöissä penkillä.

Mennessä kävi hyvä tuuri, ja vieressämme jäi yksi paikka tyhjäksi, joten tyttö sai istua siinä. Toiseen suuntaan mennessä kone oli aivan täysi, ja lapsella ei ollut omaa paikkaa.

Tästedes lapselle pitääkin sitten ostaa aina oma paikka, ja hyvä niin. En haluaisikaan enää matkustaa niin, että hän istuu sylissä.

Asuminen

Tälläkin kertaa kiittelimme sitä, ettemme yöpyneet hotellissa, vaan vuokrasimme asunnon Airbnb:stä. Erillinen makuuhuone ja oma keittiö ovat oikein kivat, kun matkustaa lapsen kanssa.

Airbnb:n laillisuudesta New Yorkissa on ollut paljon keskustelua, ja on täysin mahdollista, että hotellialan lobbarit saavat kiellettyä palvelun toiminnan nykyisessä laajuudessaan. Käytä siis vielä, kun voit.

Syöminen ja ruoanlaitto

Kaksivuotiaan lapsen kanssa ruokarytmistä ei tarvinnut huolehtia enää niin paljoa kuin vuosi sitten, ja ruoka-ajatkin vaihtelivat vähän päivästä riippuen. Aamupalan ja iltapalan tyttö söi asunnolla suurin piirtein samoihin aikoihin päivittäin, mutta ravintoloissa syötiin miten sattuu.

Ruokaa ei näin lyhyellä matkalla tullut varsinaisesti laitettua, mutta lapselle keitettiin puuroa muutaman kerran ja parina aamuna paistettiin munakkaat. Jääkaappi oli kyllä kiva olla aamu- ja iltapalatarvikkeiden säilyttämiseksi.

Nukkuminen

Tyttö nukkuu matkoilla edelleen hyvin mielellään Koo-di Pop-up Bubble -matkasängyssä. Sen vetokejua ei kuitenkaan enää vedetä kiinni, vaan tyttö voi kulkea vapaasti sänkyyn ja sängystä pois halutessaan. Joinain aamuina hän kiipesikin sitten sänkyyn meidän väliimme ja jatkoi siinä uniaan aamuun saakka. Muutaman kerran hän myös palasi itse takaisin kuplaan vierestämme jatkamaan uniaan.

Jetlagia ei ollut oikeastaan lainkaan. Ensimmäisenä yönä tyttö heräsi pikkutunneilla ja tuli nukkumaan meidän väliimme. Seuraavina öinä hän nukkui suurin piirtein oikeaan aikaan paikallista aikaa.

Päiväunilla emme käyneet kertaakaan kämpillä, vaan tyttö otti unet rattaissa. Kerran taisimme yrittää nukuttaa häntä päiväunille asunnolla, mutta hän ei ollut yhteistyöhaluinen.

Nähtävyydet

Nähtävyyksiä emme juurikaan katselleet, mutta parissa museossa tai näyttelyssä ja kaupoissa tyttö kulki mukana.

Hän pysyi tyytyväisenä, jos sai välillä kävellä itse, mutta kyllä toisinaan paluusta rattaisiin saatiin neuvotella ja vuodattaa muutama kyynelkin. Sitä toki tapahtuu lähes päivittäin myös kotioloissa, joten business as usual. Yksi päivä oli sellainen, että tyttö ei minunkaan mielestäni päässyt kävelemään tarpeeksi, ja silloin hän oli myös hyvin pahantuulinen.

Iltamenot

Ulkona käytiin taas vuoroilloin, ei kuitenkaan joka ilta. Kun takana oli yksi vähäuninen yö lentokoneessa, pieni jetlagi ja vielä pitkät päivät kävelyä kaupungilla, joinain iltoina myös aikuiset kellistyivät pian lapsen jälkeen.

Mutta nyt kun meitä oli kolme aikuista matkassa, pääsimme ulos myös Rouvan kanssa kahdestaan, ja toisaalta iltamenoissa ei tarvinnut käydä yksin.

Niin, ja tällä kertaa uskaltauduimme myös pari kertaa illalliselle lapsen kanssa.

Ravintolat

Ravintoloiden suhteen olimme huomattavasti rennompia kuin vuosi sitten. Tyttö malttaa jo istua melko hyvin pöydässä, ja jos tilanne näyttää riistäytyvän käsistä, aina voi kaivaa esiin iPadin ja näyttää sieltä Mimiä ja Kukua.

Ja lapsihan syö aivan samoja ruokia kuin mekin, ja maistelee rohkeasti uusiakin asioita. Ei hän aina kaikesta tykkää, mutta kuitenkin.

Korkeita lastenistuimia ei löytynyt joka paikasta, mutta kaksivuotias ylettää tarvittaessa jo syömään aikuistenkin tuolilta, ainakin polvillaan.

Liikkuminen

Kantoreppu jäi siis kotiin, enkä olisi itse sillä enää halunnutkaan kanniskella lasta. Ultrakevyet matkarattaat toimivat erittäin hyvin, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös sen, miksi monet eivät haluaisi lähteä niidenkään kanssa kaupunkiin.

Ongelma eivät ole kadut, niillä on helppo liikkua rattailla, vaan metroasemat. Niillä ei lähtökohtaisesti ole hissejä eikä edes liukuportaita. Minulle ei ollut ongelma kantaa rattaita lapsineen ylös ja alas portaita, mutta isompien rattaiden tai painavamman lapsen kanssa se olisi voinut jo ottaa voimille. Rouva ei myöskään voinut kuvitellakaan lähtevänsä yksin liikkeelle rattaiden kanssa, joten silloin kun minä lähdin yksin jonnekin pidemmälle, Rouva liikkui lapsen kanssa asunnon hoodeilla.

Yllättävä haste oli muuten päästä metroasemilla laiturialueelle, sillä rattaiden kanssa ei oikein pääse siitä portista, josta normaalisti kuljetaan. Joillain asemilla oli mahdollista vilauttaa viikkolippua lukijalle ja huitoa viereisessä kopissa istuvalle vartijalle, että hän avaisi isomman portin, joka on varsinaisesti hätäuloskäynti.

Mutta sitten oli niitä asemia, joilla ei ollut vahtia ja jonkun seurueesta piti mennä ensin läpi portista ja avata kyseinen hätäuloskäynti toiselta puolelta. Ja kerran, kun olin tällaisella asemalla kahdestaan lapsen kanssa, näytin niin kysyvältä portin väärällä puolella, että joku vieras tuli avaamaan minulle oven. Portti muuten sitten huutaa hälytysääntä todella kovaäänisesti, mutta sitä ei pidä säikähtää. Niin ne paikallisetkin siitä menevät.

* * *

Näin. Nyt olen sanonut tästä New Yorkin -matkasta kaiken, mitä piti sanoa. Sitten ruvetaankin odottamaan kesälomaa ja seuraavaa matkaa!  Se on jo varattu, ja asunnon vuokrasin Airbnb:stä, kun olimme Helsinki-Vantaalla odottamassa New Yorkin -koneen lähtöä. Mutta missä asunto sijaitsee? Kerrotaan joskus myöhemmin :)