Tädillä on kylmä – eli Björk MoMA:ssa

Tänä keväänä New Yorkin -matkaajilla on mahdollisuus käydä tutustumassa Modernin taiteen museon Björk-näyttelyyn, joka on avoinna 7.6.2015 saakka.

Islantilaiselle supertähdelle omistettu näyttely on hieno kunnianosoitus poikkeukselliselle ja poikkeuksellisen lahjakkaalle muusikolle, ja sinänsä kiinnostava nähdä. Olen ollut Björk-fani erityisesti hänen uransa alkuaikoihin, ja pidin kovasti myös Dancer in the Dark -elokuvasta, jossa hän näytteli pääosaa ja johon hän oli tehnyt myös musiikit.

Valitettavasti itse näyttely vaan ei ollut kovin kiinnostava, ja sisältö oli hämmentävän suppea. Ja vähän hämmentäväkin.

Päänäyttely on nimeltään Björk Songlines, johon on varattava tiettyyn kellonaikaan sisäänpääsyn oikeuttava lippu. Songlines on multimediakokemus, jossa museokävijä kulkee Björkin levyjen läpi kronologisessa järjestyksessä ja kuuntelee samalla korvakuulokkeista laulajan musiikkia ja kertojan kertomusta.

Matkan varrella on mm. musiikkivideoissa käytettyjä pukuja, Björkin käsinkirjoittamia tekstejä ja All Is Full of Love -videossa esiintyneet valkoiset ihmisrobotit.

Ja sitten… no… ei enempää. Näyttelykäynnin olisi pitänyt kestää noin 45 minuuttia, mutta me onnistuimme kävelemään sen läpi vartissa, vaikka istuimme parissa kohdassa jopa penkille hetkeksi. Tarkoitus olisi ilmeisesti ollut jäädä ihmettelemään luureista soljuvaa äänimailmaa vielä pidemmäksi aikaa, mutta katsottavaa ei ollut yksinkertaisesti enempää.

Erikoisinta oli se, että näyttelyesineistä, puvuista ja musiikista ei kerrottu juuri mitään, ja kertojakin puhui taiteilijasta niin erikoisin korulausein, että alussa en edes ymmärtänyt, kenestä siellä puhutaan ja senkin jälkeen kertomuksessa oli vaikea pysyä mukana.

Näyttelyssä käynnin jälkeen en tiennyt yhtään enempää Björkistä tai hänen taiteestaan.

Päällimmäiseksi mieleen jäi vain kysymyksiä. ”Nytkö se jo loppui?” ”Eikö tässä ollut mitään Dancer in the Darkista?” ”Mistä ihmeestä se kertoja oikein puhui?” ”Mitä ihmettä tämä teki MoMA:ssa?”

Hienoin osuus oli puolestaan erityisesti MoMA:a varten tehty musiikkivideo Black Lake, jota esitettiin yhdessä näyttelytiloista museon kakkoskerroksessa. Videolla Björk tanssii laavakentillä ja laulaa pakahduttavasti.

Rouva pyysi tyttöä kertomaan, mitä hän ajattelee videosta. ”Tädillä on kylmä”, tyttö vastasi. ”Nyt täti menee likaiseksi.” ”Nyt tädillä ei ole enää kylmä.”

Björk-kokonaisuuteen olisi kuulunut myös osio, jossa näytettiin laulajan musiikkivideoita, mutta sen päätimme jättää lapsen vuoksi väliin. Näkeehän niitä YouTubesta.

* * *

Ei ole MoMA:n käyntiä ilman piipahdusta perusnäyttelyn puolelle. Nyt lapsen kanssa se saa vielä aivan uuden ulottuvuuden, kun pyytää häntä kertomaan, mitä hän näkee tauluissa. Kuten tämä Picasson Avignonin naiset.

”Merirosvoja”, kuvaili tyttö näkemäänsä.