Takaisin töihin

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata töihin lepäämään, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Olin isyysvapaani aikana kiireisempi kuin koskaan ja myös yöunet jäivät normaalia arkea vähemmälle. Kas, kun on vapaalla, on kiva valvoa joka päivä pikkutunneille, mutta eiväthän lapset herää aamuisin sen myöhemmin kuin muulloinkaan.

Ja sitten oli puutarhahommia, blogihommia, yrityksen perustamishommia, matkahommia ja lapsen syntymäpäivähommia. Kaikenlaisia hommia olikin sen verran, että en ehtinyt esimerkiksi kertaakaan kuntosalille. Myös suunnitelmani käydä joinain päivinä syömässä lounaita keskustan ravintoloissa jäi toteutumatta. Oho.

Ensimmäinen työpäivä oli vähän epätodellinen. Sähköpostin perkaamisen jälkeen ihmettelin lähinnä ruutuni ääressä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi. Ehkä se alkaa jo tänään muistua mieleen.

Ilmoitin tietysti töissä myös kesälomieni ajankohdan, ja kohtahan nekin ovat edessä.

Nyt ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kulkea töissä pelkällä pyörällä ilman HSL:n kausikorttia. Kyllähän se näin lämpimällä ja aurinkoisella säällä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta saa nähdä, voittaako mukavuudenhalu ensimmäisen kaatosateen yllättäessä.