Talvisirkus Vauhti tuo BMX-pyörät sirkuslavalle
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus on taas täällä, ja kävimme katsomassa koko perheen kanssa Sanna Silvennoisen ohjaaman Vauhti-nimisen show’n Suvilahden Kattilahallissa. Sen ensi-ilta oli oikeastaan jo vuosi sitten, mutta lähes koko kausi jouduttiin perumaan, joten Vauhti palasi tänä vuonna uudistettuna takaisin ohjelmistoon.
Talvisirkus on siis nyt toista kautta evakossa Suvilahdessa mutta palaa taas ensi vuonna Kaapelitehtaalle, kun Kaapelitehtaan pihalle noussut Tanssin talo avaa ovensa.
Tilana Suvilahden Kattilahalli on selvästi haastavampi kuin Kaapelitehtaan Pannuhalli, sillä Kattilahallissa massiiviset pylväät tuntuvat hallitsevan esiintymistilaa, eikä vapaata lattiatilaa ole paljoa.
Olen nähnyt Talvisirkuksen esityksiä aiemmin kolme (Play, Rakkaus ja Bau). Niiden perusteella osasin odottaa vauhdikasta ja taiteellisesti kunnianhimoista esitystä, jossa sirkustaiteeseen yhdistyisi myös musiikki ja näyttävä visuaalinen suunnittelu. Esitykset ovat joka vuosi olleet hyvin erilaisia mutta jokainen omalla tavallaan huikea ja edellistäkin parempi kokonaisuus, jossa kantavan teeman ympärillä on myös jokin tarina.
Vauhdin kantava teema ovat erilaiset pyörillä liikkuvat asiat: on rullaluistimia, skeittilautoja, hover boardeja, yksipyöräisiä, ostoskärryjä ja BMX-pyöriä.
Huikeinta sirkusakrobatiaa tarjoaa pyöräakrobaatti Fleuriane Cornet, jonka polkupyörä tuntui lähestulkoon polkevan itse itseään samalla, kun akrobaatti tasapainotteli pyörän satulalla tai ohjaustangolla painovoimaa uhmaavasti.
Sirkukseen kuuluu parhaimmillaan myös pieni jännitys esiintyjien puolesta, ja sen suhteen sykähdyttävin esitys oli Victor Huuskon ja Ronja Särkiniemen pariakrobatianumero ilmakehdolla.
Muusikista vastaa kahden hengen yhtye, jossa soittavat Iiro Ollila ja Salla Markkanen. Tässä esityksessä he esittelivät myös improvisaatiotaitojaan ja kehittivät yleisöltä saamiensa ideoiden perusteella improvisoidun laulun hover boardilla liikkuvasta ketusta.
Edellisten vuosien perusteella odotukset olivat kuitenkin niin korkealla, että aivan samanlaista wow-elämystä Vauhti ei tarjonnut. Kattilahalli on esiintymispaikkana varmasti haastava, sillä se ei mahdollista niin näyttäviä ja lattiatilaa ja korkeutta vaativia ohjelmanumeroita kuin Pannuhalli. Odotin Vauhdilta myös enemmän vauhtia, jota tarjosi oikeastaan vasta loppupuolella esitystä nähty Ablaye ja Waly Ndiayen temppuilu BMX-pyörillä.
Ehdottomasti katsomisen arvoinen Vauhti silti on, ja on aina yhtä hienoa nähdä itsensä niin täysillä likoon laittavia taiteilijoita, jotka kykenevät sellaisiin fyysisiin suorituksiin, joita en voisi itse kuvitellakaan tekeväni.
Silti toivon, että ensi vuonna Talvisirkus voi taas panna Tanssin talossa parastaan ja tarjota niitä isoja, näyttäviä ja tilaa vieviä temppuja, joita nyt jäin kaipaamaan.
Liput esitykseen saatu Tanssiteatteri Hurjaruuthilta.
Kuvat: Riku Virtanen