Talviturkki heitetty
Aurinko paistoi jälleen eilen Etelä-Savossa, ja sääkartan mukaan olimme maan lämpimimällä seudulla.
Saimme mökkivieraiksi Kasvihormoni–Sinin perheineen, ja perheen pojat hyppäsivät järveen lähes heti, kun auto pysähtyi mökin pihaan.
Ja mitä sanoi kylmää ja märkää arasteleva pieni tyttö, jota ei ole kiinnostanut uiminen ikinä?
”Minäkin haluan uimaan!”
Et kuitenkaan halua, mutta laitetaan vaan puku päälle.
Onko tämä kahlaaminen riittävää? Vai haluatko käydä oikeasti uimassa?
”Haluan!”
Selvä se. Molskis.
Onkos se kylmää?
”Ei ole.”
Eipä.
Mutta niin on vaan lapsen talviturkki heitetty. Ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun hän ylipäänsä kävi mökillä vedessä.
Minuahan ei järveen saa. Rouva on uinut nytkin päivittäin, mutta itselleni ilman lämpötilan on oltava vähintään 25 astetta ja veden päälle 20. Ilma oli kyllä päälle kahdenkymmenen, mutta veden lämpö tuskin lähelläkään sitä. Jos Rouvakin sanoo, että vesi on kylmää, se on oikeasti sitä.
Ai löysit siis sellaisen vesipyssyn?
Ja isiä et sitten kastele sillä. On tämä kamera ja tikitkin varpaassa.
(Ai niin, jalkani lipesi tuossa toissapäivänä anoppilassa portaissa ja betonisen portaan karhea reuna repäisi vasemman isovarpaani juureen syvän ja kaksi senttiä leveän haavan, joten pääsin ompeluttamaan varpaani kasaan paikallisessa terveyskeskuksessa.)
Ilta oli täydellinen grilli-illalliselle. Hämmästelimme hyttysten vähäistä määrä ja pohdimme, onko Mosquito Magnetimme todella pienentänyt alueen hyttyskantaa merkittävästi, vai onko nyt ylipäänsä hyvin vähän hyttysiä liikenteessä.
Kantarelleja omasta pihasta, savumuikkuja Rouvan tädin mieheltä, bratwurstia ja ulkofilettä paikalliselta ylämaankarjatuottajalta, varhaiskaalia, herneitä, retiisiä ja perunoita paikalliselta torilta sekä grillattua fetajuustoa – ihan kaupan hyllystä.
Ilta jatkui hieman liian myöhään ja aamulla nukutti pitkään. Mutta oli se sen arvoista.