Tammen kultainen juhlakirja

Voi tätä nostalgiaa! Tällä viikolla ilmestynyt Tammen kultainen juhlakirja herätti sekä muistoja että voimakkaan keräilyvietin.

Olen oppinut lukemaan Tammen kultaisten kirjojen parissa, ja vanhemmillani on vieläkin tallessa ne tusina tai parikymmentä kirjaa, joita luin alle kouluikäisenä uudelleen ja uudelleen: Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri, Junalla Timbuktuun, Luiseva puiseva leijona ja ovela apina ja Atte Ankka ja hänen ystävänsä, joka oli päässyt mukaan myös juhlakirjaan.

Tarina oli unohtunut, mutta tunnistin kuvat välittömästi, vaikken ole nähnyt Atte Ankkaa, Kalle Kania ja Hippi Hiirtä lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja niinhän se oli: Atte Ankka vihasi vettä, mutta oppi uimaan, kun hänen uimataidottomat ystävänsä joutuivat veden varaan. Sorry, jos spoilasin joltain tarinan loppuratkaisun.

Eipä olisi hassumpaa, jos oma lapsenikin oppisi lukemaan näiden kirjojen parissa.