Teatteriarvostelu: Niin kuin taivaassa -musikaali Helsingin kaupunginteatterissa
Teatterisyksyni jatkui Helsingin kaupunginteatterissa, jossa kävin katsomassa syksyn uutusmusikaalin, Niin kuin taivaassa. Ruotsalainen musikaali perustuu saman nimiseen elokuvaan (Så som i himmelen), ja sen on ohjannut HKT:hen Jakob Höglund. Höglund ohjasi sattumoisin myös sekä aivan hiljattain näkemäni Once-musikaalin sekä ennen koronasulkua Turussa näkemäni Cabaret’n.
Musikaalin ovat kirjoittaneet Kay & Carin Pollak, ja sen musiikit on säveltänyt Fredrik Kempe.
Musikaali alkaa viljapellon laidalta, jossa pieni poika soittaa viulua ja tulee toisen pojan hakkaamaksi. Poika muuttaa äitinsä kanssa pois ja jatkaa viulun soittoa, kasvaa aikuiseksi ja hänestä tulee huippukapellimestari, Daniel Daréus (Tuukka Leppänen). Daniel saa kesken erään konsertin sydänkohtauksen, joutuu jättämään kapellimestarin uransa ja palaa takaisin vanhaan kotikyläänsä Pohjois-Ruotsiin.
Kaikki tämä tapahtuu vain ensimmäisten minuuttien aikana, ja sitten päästää musikaalin varsinaiseen tarinaan: siihen, miten Daniel päätyy johtamaan paikallista kirkkokuoroa, tutustuu kylän asukkaisiin ja löytää rakkauden, kaupan kassalla työskentelevän Lenan (Oona Airola).
Kyläyhteisössä kaikki eivät katso hyvällä Danielin toimintaa, ja paikallisen seurakunnan pappi, Stig (Antti Timonen), kokee Danielin uhkaksi.Kuorossa laulava Gabriella (Emilia Nyman) on miehensä Connyn (Olli Rahkonen) pahoinpitelemä, eikä mies haluaisi antaa Gabriellan osallistua kuoron toimintaan. Samainen Conny on myös se, joka hakkasi Danielin pellon laidalla lapsena.
Kuorossa häärää myös kirjava joukko muita kyläläisiä, joista merkittävimmissä rooleissa lienee hölösuinen kauppias, Arne (Puntti Valtonen), joka suhtautuu kuoroon niin kunnianhimoisesti, että ilmoittaa sen jopa Wienissä pidettävään kuorokilpailuun. Mutta ennen sitä Danielin on viritettävä kuoro esiintymiskuntoon.
Musiikiltaan musikaali on paitsi kuoroensembleja, myös sooloja. Musiikit eivät olleet ennaltaan tuttuja, ja ainoa teema, joka jäi jollain tavalla mieleen oli esityksen trailerissakin kuultu ”Elämä kantaa”.
Kappaleista vaikuttavin on kuoron kevätkonsertin Gabriellan laulu, jonka Emilia Nyman esitti upeasti. Myös Tuukka Leppäsen laulua on aina yhtä ilo kuunnella, ja Oona Airolan heleä ääni sopi hyvin pirteän Lenan rooliin. Lavalla on ilahduttavan monta muutakin komeäänistä solistia, joista nostettakoon esiin vielä Antti Timonen, hänen puolisoaan Ingeriä esittävä Sanna Majuri, tiukkapipoista ex-kuoronjohtaja Siviä esittävä Anna Victoria Eriksson, häikäisevä Raili Raitala sekä aina yhtä upea Sinikka Sokka.
Kehitysvammaisen Toren roolissa vuorottelevat Paavo Kääriäinen ja itsekin kehitysvammainen Jaakko Lahtinen. Kaksoismiehitys nähdään myös nuoren Danielin rooleissa, ja lavalla nähdään vuoroilloin useita lahjakkaita nuoria viulisteja.
Musikaalin taustalla on myös yllättäviä tunnettuja nimiä: laulujen suomenkieliset sanat on kirjoittanut Maija Vilkkumaa ja puvustuksesta on vastannut Samu-Jussi Koski.
Esityksen lavastus on pelkistetty, ja monien kohtausten lavasteiksi riittää vain näyttelijöiden kannattelemat paksut mustat putket, jotka saavat esittää milloin puita, milloin oven karmeja, milloin kirkkourkuja. Välillä niillä myös luodaan esitykseen äänitehosteita lyömällä maata tai hankaamalla niitä käsillä. Tämä muuten muistutti myös saman ohjaajan Once-musikaalista, jossa näyttelijät tekivät niin ikään äänitehoisteita lavasteiden avulla.
Niin kuin taivaassa on hyväntuulinen, monin paikoin koskettava ja taitavasti toteutettu musikaali, joka vetoaa varmasti vanhempaan yleisöön kuin HKT:n edelliset hittimusikaalit. Lasten esitys Niin kuin taivaassa ei ole, ja suosittelisin sitä vähintään yläkouluikäisille.
Katsoisinko uudelleen? Mielellään. Suosittelenko? Kyllä, ehdottomasti!
Edellisillä kerroilla HKT:ssä
Lisää teatteriarvosteluja tagin ’teatteri’ alla.
Pressilippu saatu Helsingin kaupunginteatterilta
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Helsingin kaupunginteatteri