Steve Jobs -ooppera sopii erinomaisesti myös ensikertaiselle
The (R)evolution of Steve Jobs on varmasti yllättävin ooppera, jonka olen nähnyt. Kansallisoopperan uutuuden kantaesitys on ollut vuonna 2017 Santa Fen opperassa, ja se nähdään nyt ensimmäistä kertaa Euroopassa. Teoksen on säveltänyt Mason Bates ja libreton kirjoittanut Mark Campbell.
Ooppera kertoo siis nimensä mukaisesti tekologiayhtiö Applen perustajasta, Steve Jobsista, ja sekä hänen aiheuttamastaan vallankumouksesta että henkilökohtaisesta evoluutiostaan.
Oma ikäluokkani muistaa vielä hyvin sen ajan, kun suomalainen Nokia oli maailman suurin matkapuhelinten valmistaja. Steve Jobsin vallankumous mursi nimenomaan tämän valta-aseman, ja vuonna 2007 julkaistu täysin uudenlainen älypuhelin valtasi markkinat käsittämättömän nopeasti. Alle kymmenessä vuodessa maailman suurin matkapuhelinvalmistaja päätyi lopettamaan koko puhelinbisneksensä.
Tätä murrosta käsitellään muuten myös Risto Siilasmaan kirjassa Paranoidi optimisti (Tammi 2018), jota voin suositella lämpimästi.
Oopperassa ei mainita suoraan Applea tai iPhonea, vaan puhutaan vain ”yhtiöstä” ja laitteesta, ja lavastuksessa käytetyissä kuvissa älypuhelimista on kuvitteellisen matkapuhelinbrändin geneerinen logo.
Jobsin vaikutus kuluttajateknologian kehitykseen oli valtava. Jo ennen iPhonea musiikkia ladattiin iTunesista iPodeihin ja sittemmin alettiin sivellä iPad-tabletteja ja synkronoimaan laitteiden sisältöjä iCloudin kautta. Moni ei varmaan tiedä, että Jobs oli myös animaatioyhtiö Pixarin takana, joka tuotti maailman ensimmäisen täysin tietokoneella animoidun kokoillan elokuvan, Toy Story.
Applen tuotteiden ja palveluiden kehityksestä kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti lukea Walter Isaacsonin kirja Steve Jobs (suom. Otava 2011), joka kertoo paitsi Jobsin, myös Applen tarinan.
Vaikka Jobs oli ainutlaatuinen visionääri, hän oli ihmisenä hankala. Hän paitsi kyykytti alaisiaan, myös yritti kieltää olevansa ensimmäinen lapsensa, Lisan, isä. Jobs lähentyi tyttärensä kanssa vasta, kun tämä oli teini-ikäinen. Kolmas lukusuositukseni onkin Lisa Brennan-Jobsin muistelmateos Pikkusintti (suom. WSOY 2019), jossa Jobsin esikoistytär avaa tätä suhdetta omasta näkökulmastaan.
Ooppera ei etene kronologisesti vaan siirtyy ajassa ensin Jobsin lapsuudesta uuden puhelimen julkaisuun, ja sen jälkeen vuorotellen tuokiokuviin Jobsin nuoruudessa ja myöhemmin yhtiön johdossa. Steve Jobin roolissa nähdään baritoni John Moore. Mukana tarinassa on myös Jobsin yhtiökumppani Steve Wozniak (Mika Pohjonen), hänen ensimmäisen lapsensa äiti Chrisann Brennan (Hanna Rantala), hänen myöhempi puolisonsa Laurene Powell Jobs (Sarah Zieba) ja pienemmässä roolissa Jobsin isä, Paul Jobs (Ville Rusanen).
Tämän rinnalla Jobs käy dialogia zen-buddhisti oppi-isänsä Kōbun Chino Otogawan (Wei Wu) kanssa, joka palaa hänen juttusilleen myös haudan takaa.
Jobs sairastui haimasyöpään vuonna 2004, siis jo ennen tätä valtavaa vallankumousta, mutta hän ehti nähdä iPhonen maailmanvalloituksen. Hän turvautui vaihtoehtoisiin syöpähoitoihin, mutta syöpä vei voiton vuonna 2011. Jobs työskenteli yhtiön palveluksessa kuolinpäiväänsä asti.
Ooppera on musiikiltaan yllättävän klassinen ollakseen nykyoopperaa. Musiikki on kallellaan jopa musikaalien ja elokuvamusiikin suuntaan, ja sävelkieli miellyttää tonaaliseen harmoniaan tottunutta korvaa. Sekä Jobsin esittäjä Moore että guru-Otogawan esittäjä Wei Wu ovat esittäneet rooleja useassa tuotannossa Yhdysvalloissa, ja Wei Wu on ollut samassa roolissa myös oopperan kantaesityksessä Santa Fessä.
Lavastus on suurieleistä ja hyödyntää isoja paneeleja ja valoelementtejä. Mukana on myös kuoro, joka esittää yhtiön työntekijöitä, mutta muuten teos on pienimuotoinen ja nimirooleja vain kourallinen.
Vaikka lähdin tähän esitykseen vähän skeptisenä, poistuin oopperasta erittäin positiivisesti yllättyneenä. Tarina oli rakennettu mielenkiintoisesti, ja sitä oli helppo seurata. Varsinkin meille nörttihenkisille teema oli kiinnostava, ja musiikki oli helposti lähestyttävää. Pidin teoksesta siis kovasti, ja voin helposti suositella sitä myös ensikertalaiselle.
Kuvat: Ilkka Saastamoinen
Lippu saatu Kansallioopperalta