Tukkalaitteessa jotain vikaa
Olin varautunut siihen, että monenlaiset lapseen liittyvät asiat herättäisivät tunteita ja keräisivät kommentteja ja arvostelua. En kuitenkaan osannut arvata, että lapseni hiukset olisivat yksi niistä.
Sitten julkaisin kuvia tytöstä hiukset pystyssä ja niskahahtuvat pitkinä ja sain kuulla, miten lapsi näyttää ihan Juicelta ja lukijaa hirvittää ja että kampaa se edes.
Nyt nämä kommentit lähinnä naurattavat.
Kun lapsi kiehnää pitkin päivää sylissä ja sohvalla, nukkuu välillä päiväunia ja pitää välillä lakkia päässään, ohuet vauvanhahtuvat rastoittuvat helposti ja nousevat väistämättä pystyyn. Lapsen hiuksia tietysti kammataan ja harjataan, mutta sitä on mahdotonta tehdä ennen jokaisen tilannekuvan ottamista. Tilannehan on hetkessä ohi. Ja välillä tukka voi olla juuri se tilanne.
Tytön tukkalaite oli pahimmillaan keväällä, jolloin hiukset nousivat pystyyn pelkän ajatuksen voimalla, mutta kesän tullessa ne alkoivat muuttua paksummiksi ja vähemmän rastoittuviksi. Juice-hahtuvatkin leikattiin ennen yksivuotispäivää pois tytön niskasta, ihan omasta tahdostamme. Toinen niistä pääsi vauvakirjan väliin "ensimmäiseksi hiussuortuvaksi".
Hiusongelmat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Kesällä aloimme kuulla molemmilta isoäideiltä, että onpa pitkä tukka. On pitkä. Silmille menee. Rusetin saisi. Pitäisi leikata, kun on niin pitkä.
No kun ei se ole edes pitkä. Haluaisimme kovasti, että se olisi vieläkin pidempi. Sellainen, jonka voi laittaa kiinni vaikkapa hiuslenkillä. Eihän siitä voi tulla niin pitkää, jos sitä pitää välillä lyhentää. (Ja ei kannata yrittää väittää, että karvat kasvaisivat jotenkin nopeammin, kun niitä välillä leikkaa.)
Anoppini kertoi myös, että ennen oli tapana sanoa, että tulloo kierot silmät, jos tukka männöö silimille. Ensimmäisellä kerralla naurahdin moiselle uskomukselle. Kun sama asia oli kuultu useamman kerran useampana päivänä myös lankomiesten suusta, ymmärsin, että kyseinen pelko taitaa elää Etelä-Savossa vielä tänäkin päivänä. Terveisiä siis vielä anoppilaan: ei tule.
Hiusperinteet taitavat olla yhtä tunteita herättäviä muissakin perheissä. Kaverimme kertoi, että heidän suvussaan taas on ollut tapana, että lasten hiuksia ei leikata ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Yksivuotiaan pojan äiti kuitenkin kohahdutti sukuaan ja päätti leikata paksun otsatukan lyhyeksi, ettei se menisi silmille. Liekö kuullut saman eteläsavolaisen sanonnan?
No mutta ihan tiedoksi kaikille niille viidelle lukijalle, joita tämä aihe kiinnostaa:
- Emme ole aikeissa leikata lapsen hiuksia
- En edelleenkään aio kammata tytön tukkaa ennen jokaisen kuvan ottamista
- Jonkin hiuspinnin tökkääminen tytön tukkalaitteeseen on harkinnassa, mutta epäilen, pysyykö se lainkaan paikallaan.
Taitaa olla parasta pitää lakkia päässä mahdollisimman paljon, niin muiden ei tarvitse kauhistua lapsen hiusten pituudesta tai siitä, mihin suuntaan ne osoittavat.
Kommentit
Eihän ne sitten enää olisikaan mitään tilannekuvia, jos ennen jokaista tukka suittaisiin, naama pestäisiin, vaatteet oiottaisiin jne. . . Osa siitä tunnelmasta ja hellyyttävyydestä tulee just noista.
Meitä on niin moneen junaan meitä lukijoita...mutta en kyllä oikein usko, että meistä oikeesti paineita ottaisit, tai sitten olen arvioinut Sut fiksummaksi kuin mitä oletkaan :).
Paineet ovat vähän väärä termi, mutta kyllähän epäystävälliset kommentit saattavat toisinaan hetken aikaa ärsyttää. Mutta todennäköisesti olet myös arvioinut mut fiksummaksi kuin olen ;)
Ihme jutut sun lukijoita häiritsee :D Mä kun olin aina luullut että kaikilla taaperoilla on tukka sekaisin koko ajan...
Juu, olisihan näitä muitakin esimerkkejä... :)
Voi raukkaa, ei ole edes kahta ja jo täällä asetetaan ulkonäköpaineita :D
Ei oikeesti antaa lasten olla lapsia vaan! Tukka takussa, vaatteet rypyssä ja sotkuisina ja polvet ruvella, eikä kauhistella joka asiaa. Tietty suttuisuus kuuluu lapsuuteen, huolissaan kannattaa olla vasta, kun se lapsi ei ole onnellinen ;)
Nimim. Mun tyttö kaatui ennen eilistä blogitapaamista ainakin 10 kertaa ja tippui eräältä kiveltäkin kerran. Tapaamiseen tultiin p*skasten paidan ja housujen kera, tukka sekasin ja ilosella mielellä. Kotona huomasin haavan kädessä ja kolme uutta mustelmaa jaloissa, vaan tyttö jaksoi tohottaa koko illan kivasta päivästä, syötävistä tikuista, kekseistä ja lokeista.
Heh, tuota kierosilmäjuttua en ollutkaan kuullut :-) Itse ostin lasten H&M:ltä nipun erivärisiä minihiuslenkkejä joilla saa tutukan pikkumyy-kampaukseksi. Pysyvät paremmin kuin pinnit joita niitäkin on niputolkulla! Tyttö ottaa toisinaan lenkin pois hiuksista mutta jos saan hetken harhautettua niin lenkki unohtuu tukkaan.
OK, pitää varmaan hakea sellaisia. Eilen muuten kuulin, että keskisuomalainen tätinikin tunsi tämän kierosilmäsanonnan.
Ihana tyttö, ja vanhemmilla hyvä asenne! Ja aika rasittavia kommentteja ulkopuolisilta, huhhuh. Taidan olla sen verran pelottava äiti, ettei kukaan uskalla minulle kommentoida moista, kun samanlainen pörröpää täälläkin asuu.
Kiitos! Et varmaan pidä blogia, johon siitä voisi huomauttaa anonyymisti :)
Meillä vanhemmat haluis leikata ja harjata tyttöjen hiuksia mutta kun ne ei sitä itse halua!
Nuorempi (2v.) alkaa kiljua ja huutaa että 'Ai! sattuu!' jos vähänkin koskee hiuksiin. Sillä onkin takaraivolla oikein kunnon rastat. Ja harkinnassa on että josko käytäis kampaajalla kokeilemassa antaisko se siellä niille tehdä jotain.
Ja isompi (kohta 4v) antaa nykyään kyllä harjata hiuksia jos on pakko ja pinnejäkin käytetään, mutta muuten menee pörrö päällä joka paikkaan. Leikattu niitä on jo pari kertaa kampaamossakin ja äiti kerran.
Molemmilla tytöillä on niin ohuet haituvahiukset että ollaan vasta vajaa vuoden ajan saatu vanhemmalle tehtyä ponnareita ja saparoita. Nuoremmalla on pikkasen paksummat hiukset ja jos halutaan rastat piiloon niin laitetaan ponnarille.
Jos hiukset menee silmille voi käyttää sellaista trikoisia hiuspantoja. Ne on hyviä! :)
Haluaisitko itselles rastatakut päähän??? Vie nyt tyttäres äkkiä kampaajalle jos et itse pysty kampaamaan hiuksia suoriksi! Itsellänikin kaksi pitkähiuksista tytärtä, jonka hiuksia kammataan aamuin illoin. :(
Rastat on oikeastaan ihan kätevät, niin miksi ei lapsellakin?
Ne kommentoijat eivät vain ymmärrä että on vaatinut tuntikausien työstämistä ja kilotolkulla kampausaineita, jotta tukka näyttäisi siltä ettei sillo ole tehty yhtikäs mitään. ;)
Kaikkea ne ihmiset suustaan päästä, sieppasee. Meidän 2v 3kk pojalla on ihan samanlainen luonnollinnen vauvahaiven tukka kun teidän tytöllä. Sojattaa pystyssä, on niin ohkasta että takkuuntuu ja taipuisa jotta heiluu joka ilman suuntaan. Ja sehän siinä lapsen tukassa viehättääkin luonnollisuus ja lapsekkuus. Mielestäni sen jälkeen kun lapsen hiukset leikataan viimeiset "vauvan" rippeet karisee pois ja ilmeestä tulee ison lapsen näköinen. Eikai muutaman vuoden ikäisille lapsille pidä luoda ulkonäkö paineita tai edes heidän vanhemmilleen. Meidän pojalta kun kysyy millainen hänen tukkansa on, hän vastaa että "nätti". Meistä se on hyvä juuri sellaisena, vielä tulee aika ku kiehkurat saksitaan muttei vielä pitkään aikaan. Ehkäpä sitten pojan omasta pyynnöstä, jos poika haluaa parturiin.
Höh ja pöh. Pienellä ihmisellä on pienen ihmisen hiukset: joskus ne on takussa ja pystyssä, joskus taas ei. Joku on prinsessa ja tukka aina kammattuna, toinen taas peikkoprinsessa. Joku ehkä jopa siltä väliltä. Suomalaisten vauvojen hiukset ovat usein kovin hentoiset, antaa niiden nyt vaan olla rauhassa. Ennen kuin huomataankaan vauvasta on tullut teini, joka värjää hiuksiaan vuoron perään mustaksi ja vihreäksi. Silloinkin hiukset harmittavat ja varsinkin sivusta seuraajia...
Toivottavasti permanentit eivät kuitenkaan tule enää muotiin :D
Tukka
takanapystyssä ja elämä edessä! Missä ihmeen vaiheessa ihmisistä on tullut niin ilkeitä ja kärkkäitä arvostelemaan? Minä kutsun useasti ystävieni lapsia (omia ei valitettavasti ole) töyhtöhyypiksi <3Rakkaalla lapsella monta nimeä. Omaamme kutsumme usein Karvapääksi.
Karvapää, ihana!
Niin, ja missä vaiheessa: silloin kun internet mahdollisti kaikenlaisen kommentoinnin kasvottomasti. Jos oma nimi ja naama olisi jokaisen kommentin vieressä, kärkevyys ja ilkeys varmasti vähenisi. Joissain blogeissahan kommentointi tehdään Facebook-tunnuksilla.
Ihana tukka!
t. kaljun äiti
Mahtavaa. Meidän neidin tukka törrötti yhdessä vaiheessa ikää tuolta takaa päälaelta suoraan ylöspäin vaikka teki mitä ja neidin "1 vuotis" (11kk oli kyllä silloin) kuvassa lapsella on tämä töyhtö myös.. Moni siitä aina sanoi jotain, mutta ei kukaan kyllä koskaan mitään tuollaista negatiivista kritiikkiä ole antanut. Lähinnä ovat sanoneet "ompa ihana töyhtö!" "ompas sinulla tukka pystyssä" ja kysyneet ehkä minulta että onko hiukset sähköiset tms ja olen vaan vastannut että eivät, ne menee luonnostaan noin vaikka miten harjaisi tms. Kuvauspäivänä kokeilin vedellä saada töytöä ojennukseen mutta heti kuivuessa se alkoi taas nousta kohti taivasta. Kuvaaja sanoi että lapsella on hiukset kuin suihkulähde :D
En sitten tiedä onko hiusten värillä merkitystä, koska lapsellamme on tummat hiukset ja ne on aina ihan miten sattujaan, mutta silti ihmiset ihastelee "Ompa ihanan tummat hiukset!" ... Ehkä hiusten tummuus antaa jotain anteeksi? : D
Pinneistä sun muista meillä on sellaisia väliaikaisia kokemuksia, olen laittanut tällaisia meidän lapsen päähän, mutta hyvin harvoin ne kovinkaan kauaa päässä pysyy. Joko ne luisuu itse sileistä hiuksista pois tai sitten lapsi repii ne irti. Pompula keskellä päätä on pysynyt parhaiten ja pisimpään.
Ainiin ja näin etelä-savolaisena täytyy sanoa, etten koskaan ole kuullut kyseistä sanontaa(:
Ihana pieni ja ihanat, hauskat hiukset!
Meidän tytöllä on ollut syntymästään asti päälaella tosi paksu tukka, joka kasvaa aina vaan eteenpäin silmille. Mietin hartaasti leikkaanko otsiksen (jota pitää olla aina laikkaamassa ja jälki on mitä on) vai pelailenko päivittäin pinnien ja ponnareiden kanssa. Päädyin jälkimmäiseen, mutta kyllä siitäkin on saanut kuulla sukulaisilta kommenttia. Hyvin on ne pinnit pysyny, ja näyttää söpölle :)
No juu, meillähän on vähän päinvastaista, kun kuulemme siitä, että onpa hän pieni... No mutta iso ei ole isäkään.
Antaa niitten hiusten vaan hulmuta.
terveisin hyvin kaljun lapsen äiti joka kovasti odottaa, että lapsella edes olisi niitä hiuksia
Näitä uskomuksia tuntuu olevan noilla isovanhemmilla. Mulle meinasi anoppi tulla silmille, kun aioin (ja leikkaankin vielä!) leikata vauvamme otsatukkaa hieman lyhemmäksi, kun osuu silmiin. Lapsen hiuksia ei saa kuulemma leikata ennen kuin lapsi kävelee! Just...
Hih! Törmäsin keväällä uuteen tukkauskomukseen. Jokunen vuosi sitten umpisatakuntalainen siskoni meni ja muutti Erittäin Pohjoiseen, löysi miehen ja sai lapsia. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa 1,5-vuotiaan esikoispoikansa kanssa "etelänlomalle", oli järkytys molemminpuoleinen. Meidän poikamme (4 v ja 1,5 v) kun ovat syntyneet kohtalainen matto päässä, käyneet 8-kuisesta aikuisten parturissa ja kirmanneet kesät pulikaljussa näyttäen ensimmäiset pari viikkoa keritsemisen jälkeen mummojen mielestä syöpälapsilta. Kumpikin tuskailee hikisen tukan kanssa, jos karvoitus on liian pitkä, ergo, kesäisin kevennetään.
Pohjoisen poikaserkku taas saapui etelään hapsottavalla mattinykästakatukalla, etutukan haituvat nenää kutitellen. Siskoplikka selitti, ettei puhumattoman lapsen tukkaa saa leikata. Tuijotin siskoa monttu auki ja kysyin "tai sitten mitä?". Henki siitä ei lähde ja todistettavasti lapseni ovat oppineet puhumaan, luojaties hetkittäin liiankin hyvin. Nauroimme makeasti todetessamme hänen toistavan hänelle hoettuja pohjoisen uskomuksia ja mikäs siinä, hauskojahan tuollaiset perinteet ja "kulttuurierot" ovat.
Meillä ei hevilettejä, enkelikiharapoikia tai takkutukkia asu, koska äitikään ei jaksa väkertää tukkaansa - kukin eläköön silti tavallaan! Juice-tukkainen lapsesi näyttää vallan hellyyttävältä kuvissa. Lasteni lyhytkin karvakuontalo tavoittelee ajoittain kaikkia ilmansuuntia, etenkin päiväunien jälkeen ja pipovuodenaikaan. Pragmaattisena ja puhtaasti laiskana äitinä laahaan poikani ihanan parturitädin hoiviin säännöllisin väliajoin: tukka siistiytyy, verenpaine ei nouse kenelläkään ja tattina parturituolissa istuville ja ihanan tädin kanssa "niin kuin aikuiset" jutteleville pikkupojille keikka on parempi kuin mikään huvipuistopäivä. Minulle ei tehnyt tuskaa leikata 8-kuisen vauvani "ihania kiharoita", mutta luonnollisesti ympäröivällä maailmalla oli myös tähän toimenpiteeseen sekä tuomitsevia että ihailevia lausuntoja. Onhan kyse lapsista. ;)
Hah, todellakin: tai sitten mitä? :D
Eilen kuulin vanhemmalta sukulaiselta jotain kävelemisen opettelemisesta ja kengistä. Pitääpä palata siihen aiheeseen toisessa postauksessa.
Se piti vielä sanomani, että toiset puheiden lisäksi tekevät. Ystävän anoppi oli hoitamassa ystäväni 1-vuotiasta lasta, ja oli hoitokeikkansa aikana leikannut lapsen hiukset, koska "ei pojilla kuulu olla noin pitkä tukka".
Apua. Niin ei ainakaan saa tehdä.
Suosittelen pinnejä. Ja niiden sinnikkäästi takaisin laittamista, kun ne heti lentävät kaaressa maahan... :D Oma tyttäreni syntyi paksu- ja tummahiuksisena ja nyt 2,5-vuotiaana hänellä on puoleen selkään ulottuva paksu pehko. Monesti saatiin jo ennen hänen 1-vuotispäiväänsä kuulla, että leikata se tukka pitää, ei muuten kasva paksuksi ja nätiksi. Eipä... Ja tätä kommenttia tuli jopa parturilta. Otsatukkaa klipsitty ja pahimmat rastat leikattu vauvatukasta irti, mutta that's it!
Jep jep. Jänniä johtoja ne hiukset. Kun toisesta päästä leikkaa niin toinen pää saa tiedon että pitää alkaa kasvattamaan paksumpaa karvaa.
Pitäisiköhän ottaa kuva ja liittä tähän meidän peikkotytöistä. Neiti kohta 6v. inhoaa hiusten harjausta. Aikaisemmin oli kestotakku hiuksissa, mutta sen jälkeen kun leikkasi itse hiuksensa lyhyiksi niin hiukset ovat "silenneet". Ja pikkuneiti 10kk omaa ohuet haituvat päässään ja ne sohottavat aina minne sattuun. :D
Tyttärenne on oikein soma ja hänellä on suloiset hiukset. Meilläkin asustaa tyttö, jonka hiukset pienempänä sojottivat joka ilmansuuntaan, kiharat vieläpä. Kutsuimme häntä nimellä ruuhkatukka. Pinnejä ja pompuloita ehditte sovitella tyttären päähän vielä kyllästymiseen asti :) T. Äiti, joka aamuisin omien hiustensa lisäksi laittaa kahden tyttären hiukset
What?! :D En kestä. Meillä pari viikkoa vanhempi tyttö ja samanlainen jöröjukka. Ja ihan järkyttävää mutta me ei edes harjata sitä tukkaa kun ehkä pari kertaa viikossa :D Hyi olkoon meitä!
:D Voi elämänkevät, kaikkeen ne ihmiset takertuu :D On se pienestä kiinni...
kaksi samanlaista rastakasaa voittaneena jaan ilomielin tän vinkin teidän muiden kanssa: https://www.dermoshop.com/fi/products/3433-suihkehoitoaine?r=/for/hair
Tuo on parasta ikinä, ja uskaltaa käyttää ihan pienimmillekin. Minäkään en raaskinut leikata kummankaan lapsen hiuksia, nyt 5-vuotiaalla on paksu ja elinvoimainen tukkalaite joka yltää ihan alaselkään asti, ja 2-vuotiaallakin jo hieman yli olkapäiden. :)
Ei voi olla totta, siis joku jaksaa kommentoida pienen tytön hiuksia? LOL. Meilläkin on hiukset suurimman osan ajasta takussa ja sekaisin, ja sehän on vaan hassun näköstä :) Todella söpö tyttö teillä!
Ai niin ja meidän Filipalla siis kihartuu ja vähän rastoittuu takatukka johon ollaan saatu vinkiksi käyttää lasten Muumi-suihketta joka on hiuksiin jätettävää hoitoainetta.
Kiitos!
Kahden pojan äitinä kuuntelin Ukin neuvoa: kesäksi kaikki pois. Oppivat puhumaan, eivät katso kieroon ja eivät ole asiasta katkeria vielä esiteini-iässäkään. Oli nimittäin paljon mukavampaa kaikille se hiekan, ruohon, muurahaisten ja apua-mitä-tällä-on-päässä-juttujen putsaaminen...Oma periaatteeni on, että jokainen tekee omalleen/omallaan miten parhaaksi näkee.
Meidän äidillä on 21v5kk tytär ja edelleen sillä on tukka sekaisin.
Lapsen hiustenkasvu on ilmeisesti aika vapaata riistaa kommentoijille ja myös siinä tapauksessakin että lapselle ei kasva tukka päähän. Meillä pojalle on vasta nyt lähempänä kolmea ikävuotta alkanut kunnolla tukka kasvamaan päähän ja siitäkös ihmiset ovat saaneet jutun juurta:
Kuulemma ei lapselle ikinä kasva tukka päähän (ai jaa, no me molemmat vanhemmatkin oltiin pitkään kaljuja ja kummallakin on nyt paksu taipuisa tukka).
On se onni, että lapsi on poika, olisi se kamalaa jos tyttö olisi kalju (varsin kamalaa, minuakin lapsena naapurin mies luuli pikkupojaksi, miten tästä pääsee yli?).
Kyllä meidän lapsella/lapsenlapsella vaan on paljon enemmän tukkaa (hyvät teille, muistinko kertoa että isäni tapasi sanoa, etteivät tukka ja järki viihdy samassa päässä).
Nyt kun se tukka sitten päähän on versonnut niin ollaan mietitty pitäisikö antaa sen kasvaa reilusti pitkäksi. Se hiuskommenttien kuuntelu kun on tullut jo jotein tavaksi.
Sanokaa että tunnette btw yhden samanikäisen syöpälapsen, ja että tämä tukka on paljon kauniimpi leikkaamatta.
:) kyllähän itseäkin ihmetyttää miten suuria tunteita lasten hiukset aiheuttaa. Siis haloo, ne on vaan karvoja päässä! Mun muksuilla niitä ei ihan hirveesti eka vuoden aikana ollut, voi kalju päitä ;)
Mun äiti jaksaa aina kommentoida sitä, että lasten hiukset pitäis taas kammata, kun on niin takussa. Meillä on lapsilla aina meno päällä, niin ei ne hiuksetkaan siistinä pysy, eikä se mua haittaa. Isompia takkuja on tullut vain, kun on mennyt jotain ruokaa tai muuta sinne hiuksiin (eli pari kertaa on näin käynyt). Keskimmäinen lapsi (tyttö) päätti 1v9kk:n iässä itse leikata itselleen otsatukan, kun löysi maalla pitkään hukassa olleet sakset jostain. No, onneks osas leikata ne niin siististi, ettei tarvinnu niitä siistiä sen jälkeen ;)
Rouva on kuulemma myös leikannut omat pitkät hiuksensa joskus. Tosin vasta viisivuotiaana. Sitä kampausta oli pitänyt siistiä aika lailla, ja hiuksista tuli lyhyet.
Ihanat ne on! Noin pienen hiuksien leikkaaminen on sitä paitsi pikkasen haastavaa.
Heheh, no onpas huolenaiheita joillain ihmisillä :D Meidän tytön (about samanikäinen kuin teidän) tukka sojottaa päältä pystyssä ja kasvaa takaa, eli tyttö näyttää ihan 90-luvun Matti Nykäseltä tukkatyyliltään. Itse vitsailen tukasta avoimesti, enkä ole toruvia kommentteja kuullut tukasta lainkaan (toisaalta meidän tytön tukka ei mene sotkuun jostain syystä lainkaan, ehkä torujen puute johtuu sitten siitä).
Nyt alkaa tukka päältäkin jo hieman laskeutua, kun on kasvanut sen verran. Ei tulisi mieleenikään olla koko ajan kampaamassa tytön tukkaa...ennemminkin ahdistaisi, jos pitäisi koko ajan olla jotenkin tip top.
Kommentoi