Tuntea saa. Teko on valinta.
Vaikka kerronkin blogissani mieluummin kivoista asioista, antaisin aivan ylipositiivisen kuvan vanhemmuudesta, jos väittäisin, että elämä omaa tahtoaan kehittävän lähes kaksivuotiaan kanssa on pelkkää hymyä.
On myös niitä hetkiä, kun lapsi tuntuu yrittävän ajaa vanhempansa järjiltään itsepäisyydellään ja tahtokohtauksillaan. Ei hän tietenkään niin tee, vaan hän ei vain osaa vielä hallita omia tunteitaan. Aikuisen pitäisi osata.
Aihe on ajankohtainen myös siksi, että Lastensuojelun keskusliitto on avannut Tuntea saa. Teko on valinta. -kampanjasivustonsa. Se pyrkii muistuttamaan, että lapsen ruumiillinen kurittaminen ja henkinen väkivalta eivät ole sallittuja keinoja purkaa omaa tuskastumistaan silloinkaan, kun lapsi on kaikkein kiukkuisimmillaan.
Olen itsekin mukana kampanjasivujen Vinkkejä vanhemmille -osiossa, mutta hyvät vinkit ovat tervetulleita myös tähän suuntaan.
Lehmän hermoja tarvittaisiin esimerkiksi sellaisina päivänä, kun lapsi ei halua istuutua rattaisiin päiväkodista lähdettäessä, haluaa käyttää ulkokenkiä sisällä, ei anna vaihtaa vaippaa, juoksee karkuun potalta, menee piiloon kun pitäisi syödä, hakkaa haarukalla pöytää, levittää ruoat pöydälle, jahtaa kielloista huolimatta koiraa ja purkaa vielä omaa turhautumistaan lyömällä tai puremalla. Välillä se onnistuu paremmin, mutta jos lapsi vetäiseekin yllättäen verinaarmun kynsillään poskeen, isikin on vaarassa menettää malttinsa.
Kun on itse levännyt ja hyväntuulinen, lapselle on helpompi selittää rauhallisesti, että isiä ei saa satuttaa. Tapanani on pitää hänen käsistään kiinni, ettei hän raapaise uudestaan, ja sitten kyselen: ”Saako isiä raapia vai eikö saa?” Siihen hän vastaa yleensä: ”Ei saa”. Sen jälkeen hän silittää ja suukottaa poskea, ja sitten halataan. Olemme myös opetelleet anteeksipyytämistä vaihtelevalla menestyksellä.
Sitten on niitä päiviä, kun itse ei kaipaisi mitään ylimääräistä, ja silloin tulee myös korotettua ääntä ja itketettyä lasta. Ja voit kuvitella, miten huono omatunto siitä jää. Silloinkin tilanne kyllä päätetään aina sopuun, anteeksipyyntöihin ja halipusuihin.
Kun nyt mietin uudelleen, niin oma vinkkini kampanjaan voisi sittenkin olla se, että pyrkii välttämään tilanteita, joissa voi tulla erimielisyyttä.
Lapselle voi esimerkiksi alkaa lobata mahdollisesti epämieluisia asioita jo hyvissä ajoin. Hän haluaisi esimerkiksi aina käyttää Eppu-koiran ulkona niin, että hän kävelee itse. Joskus se ei ole mahdollista, ja silloin hänelle kerrotaan jo päiväkodin pihassa, että ”käydään sitten Eppu-koiran kanssa ulkona kärryissä”. Kun tätä jatkaa koko kotimatkan, hän saattaa kotiin saavuttaessa sanoa jo itsekin: ”Eppu ulos. Ei kävelemään.”
Käytän myös paljon sitä, että annan vaikkapa kaksi vaihtoehtoa asioiden tekemiselle: ”Käveletkö itse potalle, vai kantaako isi”. Tai jos hän ei ole aikeissakaan tulla ruokapöytään, kysyn: ”Laitatko itse ruokalapun, vai laittaako isi”. Kun hän saa valita mieluisamman tavan tehdä jotain, hän myös tekee sen monesti helpommin.
Hän on siis kova tekemään asioita itse. Isi saa ehkä vähän auttaa, mutta hänen on saatava ainakin yrittää itse. Myös tätä voi käyttää hyväksi, kun joku ei tahdo onnistua. Esimerkiksi jos hän ei anna pestä hampaitaan, annan hänen ottaa itse hammasharjan käteen ja sitten ”autan” häntä pesemään hampaat niin, että hän itse pitää hieman kiinni harjan varresta.
Mutta on myös niitä tilanteita, että vaihtoehtoja ei voi antaa ja asia on vain saatava tehtyä nopeasti. Silloin on vain yritettävä pitää huitovia käsiä loitolla itsestä ja siedettävä huutoa. Ja vain toisteltava lausetta, jonka sanoma on sama kuin tämän kampanjan nimellä: ”Isi ymmärtää, että sinua harmittaa. Ei kuitenkaan saa satuttaa. Ei ketään. Ei isiä, ei äitiä, ei Eppua. Ei saa lyödä, ei purra, ei raapia eikä nipistellä.”
Jossain vaiheessa se itku kuitenkin loppuu, ja lapsi unohtaa, että oli edes ollut harmissaan. Toivottavasti se tarve raapimiseen myös vähenee vähitellen. Ainakin yhteisen kielen löydyttyä muut erimielisyydet tuntuvat olevan vähenemään päin.
Kerro sinäkin, miten hillitset sekä itseäsi että lapsesi raivonpuuskia. Ja miten lapsen saisi lopettamaan vanhempiensa raapimisen ja nipistelyn.
Voit jakaa vinkkejä toisille vanhemmille myös kampanjan Facebook-sivulla.