Unohtunut vuosipäivä
Tässähän on alkamassa sellainen juhlakausi, että osa merkkipäivistä on vaarassa unohtua. Onneksi Puutalobabyn Kristaliinan eilinen juttu muistutti asiasta.
Tänään riemuitsen kanssanne siitä, että lähes tasan vuosi sitten meistä tuli kahden terhakan palmuvehkan omistajia!
Ennen tätä päätöstä mielessämme risteili paljon kysymyksiä: Olemmeko valmiit yrittämään kaikkien niiden epäonnistumisten jälkeen? Entä jos emme osaakaan kasvattaa niitä oikein? Jos ne eivät viihdykään meillä?
Vain muutama hetki myöhemmin, kaikkien yllätykseksi, kotiuduimme Ikeasta näiden uututtaan kiiltelevien palmuvehkakaksosten kanssa.
Ensimmäiset kuukaudet olin varma, että jonain aamuna ne ovat vain kuihtuneet pois.
Nyt uskallan jo iloita näistä kasveista ja voin olla varma, että ne ovat luonamme vielä huomennakin, vaikken ole kastellut niitä kahteen kuukauteen. Onneksi olemme saaneet näin helpot yksilöt.
Ja kyllähän minä olen ylpeä näistä. Aika kauniit, vaikka itse sanonkin. Välillä on vaikea uskoa, että juuri me olemme onnistuneet tässä.
En koe, että olisin menettänyt mitään, päinvastoin: olen saanut elämääni jotain sellaista, mitä siinä ei ole ennen ollut. Kasvien hoitamiseen käyttämäni aika lähentelee edelleen nollaa.
En usko, että olen muuttunut vuoden aikana viherpeukalona. Suhtaudun edelleen yhtä välinpitämättömästi muiden ihmisten viherkasveihin ja omianikin huomioin vain, jos muistan tai jos ne näyttävät selvästi olevan sen tarpeessa.
En halua jakaa muille kasvatusneuvoja, sillä jokainen tuntee varmasti omat kasvinsa parhaiten.
Jos mielesi tekee udella, koska aiomme hankkia niitä lisää, vastaan, että nämä kaksi riittävät toistaiseksi aivan hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä, jos mieli muuttuu. Tässä ollaan kuitenkin sen ikäisiä, että meillä on vielä paljon aikaa hankkia lisää viherkasveja.