Uusi vanha pinnasänky

Rouva etsi tytölle pinnasänkyä pitkään. Se löytyi vihdoin Turusta, tai siis Huuto.netistä, ja saapui viime viikolla. Mittailin ja mallailin sänkyä eri kohtiin, mutta koska halusimme edelleen säilyttää lastenhuoneen runkopatjan, sänky sopi suht järkevästi vain yhteen paikkaan.

”Tämähän on vain väliaikainen ratkaisu, ja ei me ikuisesti tarvita täällä tätä isoa sänkyä”, järkeilin. ”Niin, eipä hän kyllä pitkään myöskään nuku pinnasängyssä”, Rouva muistutti. Juu, täytyy vaan olla laittamatta nurkassa olevaan komeroon mitään, mitä tarvitsee usein. Tai mitään isoa.

Sänky on metallia, ja siinä on laskettava etureuna. Jos jaloista poistaa stopparit, etureunan saa laskettua maahan asti, jolloin sänky muuttuu sohvaksi.

Sängyssä on nyt viimekertaiset Ikean-tuliaiseni: jousipatja, petari ja muotoon ommeltu lakana. Reunapehmuste asennetaan sitten, kun tyttö alkaa nukkua sängyssä. Toistaiseksi hän nukkuu vielä joko Vaavisängyssä tai meidän välissämme.

Mutta mitenkäs lapsi pysyy punkassaan sitten, kun hän oppii seisomaan? Voin jo kuvitella hänet kellahtamassa reunan yli pää edellä. Hä?

Hetkinen, näen nyt yhtäkkiä seinässä olevan pistorasiankin aivan toisin silmin.