Välipyrähdys kaupunkiin

Minulle näyttää muodostuneen perinteeksi käydä ainakin kerran kesälomalla itsekseni kaupungissa ja jättää Rouva – ja nykyisin myös lapsi – mökille. Olen jälleen sellaisella reissulla: bändihommia, pari pakettia noudettavana, asiaa muutamaan kauppaan ja – tadaa – Gastronaatin taiton nouto Otavalta! Kylläpä Rouvaa jännittää, sillä hän näkee sen vasta perjantaina.

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja päätin myös käydä jälleen syömässä parissa paikassa, joissa en ollut käynyt aiemmin. Suuntasin torstaina lounaalle Töölönlahden uudessa toimistokompleksissa sijaitsevaan meksikolaiseen ravintola Eatosiin (Töölönlahdenkatu 3). Olin kuullut kehuja paikasta, mutta ravintolassa ei ollut kuitenkaan tullut käytyä aiemmin.

Täytyy myöntää, että ravintolan sijainti tuntui hieman epäilyttävältä, mutta aivan suotta. Alkukeitoksi tarjottu maissikeitto oli mukavan tulinen ja pääruoaksi nauttimani possuburrito puolestaan niin herkullinen, että meinasi itku tulla. Tarjoilijakin puhui hauskasti espanjaa. (Kylläkin mannermaisesti.)

Kyllä on eroa lounasravintolalla ja lounasravintolalla, ja harmittaa, ettei oman työpaikkani lähistöllä ole kuin niitä geneeristä lounasruokaa tarjoavia ketjuja, joissa ruoka maistuu monesti aika lailla samalta. Ruoka maksaa niissä kuitenkin saman verran kuin tämä burrito.

Niin, ja onhan Eatos muutakin kuin lounaspaikka. Ravintola on auki myös iltaisin, ja voisin hyvinkin tuoda Rouvan tänne illalliselle joku kerta. Kun rakennustyömaa tuosta raivautuu, ravintolasta on kivat näköalat eduskuntatalon, musiikkitalon, kansallismuseon ja Finlandia-talon suuntaan.

Myöhemmin iltapäivällä kävin päiväkahveilla Hakaniemenrantaan pystytetyssä Café Köket Konttikahvilassa.

Sain seurakseni Oi mutsi mutsi -blogin Elsan, joka yritti kovasti houkutella minuakin ”suppailemaan”. Siis kokeilemaan stand-up paddlingia eli seisomamelontaa, johon voi vuokrata välineet kahvilasta. Elsa oli kokeillut suppailemista aiemmin päivällä ja oli siitä selvästi innoissaan. En sanonut vielä että ei, mutta juuri tänään (kröhöm) ei huvittanut kastua, kun ilman lämpötilakin oli tippunut eilisestä kymmenen astetta.

Mutta hauskaltahan puuha näytti, kun jotkut toiset uskaltautuivat merelle pienillä lautoillaan. (En kyllä tullut ottaneeksi kuvaa heistä.)

Minä sen sijaan tyydyin omenapiirakkaan ja mukilliseen kahvia, ja olin niistä hyvin onnellinen. 

Mitenköhän täälläkään ei ollut tullut käytyä aiemmin? Pitäisi selvästi lomailla useamminkin.