Vanhalla kansalla on asiaa
Olen parina päivänä naureskellut vanhan kansan uskomuksille, joiden mukaan esimerkiksi hiusten roikkuminen lapsen silmillä vetäisi silmät kieroon ja jos pappi ei sano lapsen nimeä, lapsesta tulee valehtelija. Aihe oli sen verran kiehtova, että kaivelin hieman asiaa ja etsin muitakin vastaavia uskomuksia netistä. Ja löytyihin niitä.
Eri lähteiden mukaan pienen lapsen hiusten leikkaamisella on vaikutusta lapsen älyyn, ja puhumattoman lapsen kutrien katkaiseminen haittaa puheen kehitystä. Kiharoiden leikkaaminen liian aikaisin myös estää niitä kasvamasta takaisin aikuisena. Toisaalta hiusten leikkaaminen joka kuun kahdeksas päivä takaa, että hiuksista tulee kauniit ja hyvin kasvavat.
Mikään uskomus ei kuitenkaan kerro, mitä tapahtuu, jos leikkaa vain Juice-hahtuvat niskasta.
Paitsi kierosilmäinen valehtelija, lapsestamme taitaa tulla myös vääräsäärinen varastelija:
”Ennen uskottiin vahvasti, että ristiäisissä piti kummien vähän tanssia, jotta lapselle ei tulisi väärät sääret.” No ristiäisiähän ei varsinaisesti ollut, mutta laskettakoon nimijuhlat sellaisiksi. Niissä ei tanssittu.
”Lapsesta tuli näpistelijä jos häneltä alle vuoden ikäisenä leikattiin saksilla kynnet. Sen vuoksi olikin lapsen kynnet hampain pureksittava lyhyemmiksi.” En oikein ymmärrä, miten se pureskelu olisi onnistunut käytännössä, mutta olen nyt ottanut tämän riskin.
Sen sijaan hulluudelta ja onnettomuuksilta lapsi taitaa säästyä:
”Jos kummi lapsen itkiessä kastettaessa keikutteli häntä sylissään, tuli lapsesta mielipuoli.” Ei kastetta, ei mielipuolisuutta.
”Ennen kastamista ei lapsen nimeä saanut sanoa sivullisille, muuten lasta kohtasi elämässään onnettomuus.” Nimi tosiaan pidettiin kaikilta salassa ennen nimijuhlia.
Olemme myös täysin vahingossa taanneet, että tytön posket säilyvät jatkossakin yhtä pehmeinä:
”Jos haluttiin lapselle hyvä ja terve iho, piti huolehtia siitä, että lapsi ensimmäisen kerran eläintä silittäessään silitti koiraa ja vasta sitten kissaa. Lopputulos oli silloin varma.” Check!
”Uskottiin, että ihminen muodostuu sen mukaiseksi, minkä eläimen lihaa hän on ensi kerran elämässään syönyt. Lampaan lihasta tuli ihosta pehmeä, mutta sianlihasta finninen ja halkeileva.” Karitsan lihalla iho varmaan pysyy erityisen silkkisenä. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos ensimmäinen liharuoka olisikin ollut nautaa? Ja hetkinen, eläinhän se on kalakin. Tulikohan tilattua lapselle suomupeite?
Ja pitäisiköhän muuten Haikaranpesälle vinkata tästä vaihtoehtoisesta kivunlievityksestä?
”Varma keino polttojen lieventämiseksi oli myös se, että otettiin kuppiin suoloja ja annettiin synnyttäjän miehen hämentää niitä ’vehkeellään’. Sitten suola juotettiin synnyttäjälle.” Olisi mahtanut kätilön naama venähtää, jos tätä olisi ehdottanut.
(Lainaukset: Pia Mäkinen / Siuro.info)
Vaan onhan niitä uskomuksia vielä tänäkin päivänä.
Kuulin hiljattain, että lapsella pitäisi pitää kenkiä jalassa, kun hän opettelee kävelemään, etteivät jalkaterät kehittyisi vääriin asentoihin. Näin on kuulemma sanottu vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Soitin tästä jopa neuvolaan ja kysyin, mitä nykyisin suositellaan. Kenkiä ei kuulemma tarvitse käyttää sisällä, ja ulkonakin olisi hyvä, että lapsi ylipäänsä tottuisi kävelemään myös kengät jalassa. Kengittä kävely ei kuitenkaan vahingoita lasta.
Lasta voi tietysti vahingoittaa myös vaikkapa rintarepulla, työntämällä kärryissä nenä menosuuntaan, hoitamalla kotona liian pitkään, viemällä päiväkotiin liian aikaisin, kieltämällä ja komentamalla tai lopettamalla imetyksen liian aikaisin tai liian myöhään. Ehkäpä myös joillekin näistä uskomuksista nauretaan viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.